Pyöreiden vuosien hääpäivää juhliaksemme matkustimme puolison kanssa Uzbekistaniin. Varsinainen päivä on elokuussa, mutta nyt oli mahdollista irrottautua töistä ja lähteä.

Tutustuimme Silkkitiekaupunkeihin Samarkandiin ja Bukharaan, näimme paljon vanhoja, hienosti restauroituja moskeijoita, palatseja, koraanikouluja ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita historiasta ja vanhasta elämästä silkkitien aikana. Silläkin alueella on vaihtunut hallitsijat monta kertaa vuosisatojen aikana Aleksanteri Suuresta, Tsingis Kaaniin, arabeihin ja Timur Lenkiin ja Neuvostoliittoon jne. 

Ruoka oli hyvää, maukkaita piirakoita, keittoja ja raikkaita salaatteja, ja paljonpaikallisten suosimia liharuokia. Teetä saimme joka paikassa ja varsinkin hotelliaamiaisen vihreä jasmiinitee oli hyvää. Viimeiset paikalliset valuutat kulutin Samarkandin ruokatorilla vihreään teehen. Venäjäntaitoinen matkatoveri lupautui tinkimään ja tilaisuus  oli hauska, kun sekä myyjällä että ostajalla oli oma tulkki - myyjä näet ei puhunut venäjää vaan utsbekkia ja hän pyysi naapurikojun myyjän apuun. Poikkeavaa oli myöskin se, ettemme tinkineet hintaa alas vaan grammoja ylös.

Matkalla neuloin loppuun salaisen testineulevillatakin, josta kuvia myöhemmin, kun ohje on julkaistu. Toisena neuleena oli mukana Sandnes Garnin Tynn Linestä Petite Knitin Anker's summer shirt, jota neuloin italiankielisellä ohjeella. Neuloin bussissa nähtävyyksien välillä, junassa ja bussissa siirryttäessä kaupungista toiseen, puistossa riikinkukkojen keskellä ja jopa kiertokävelyllä, mikä nauratti opastamme.

Sain paidan melkein valmiiksi, kotiin jäi vain muutama sentti helmaa ja hihat. Kaksinkertaisella langalla neulottuna L-kokoon meni kuusi kerää lankaa, jäi ihan vähän tähteeksi.

Aikaisemman kokemuksen perusteella virkkasin jo nyt pääntielle piilosilmukoita estämään venymistä, ja takakappaleen merkiksi pienen renkaan niskaan.