6C631988-3F40-4F4D-B7C3-D078FD14640E.jpg
Helmikuu

Päivän valoisa aika pitenee helmikuussa jo vinhaa vauhtia, ja partiotonttujen työ helpottuu, kun näkee paremmin ihmisten puuhia. Alkuvuosi onkin mennyt lähinnä plussia merkitsevä ja nimien kirjaan on merkitty enemmän kilttejä kuin tuhmia lapsia.

Tarkkailijoita kummastuttaa helmikuussa kauppojen leivonnaisvalikoimat. Juurihan on jouluherkkuja sulateltu koko tammikuu kuntosaleilla ja hiihtoladuilla, ja nyt kauppojen hyllyt notkuvat Runebergin torttuja ja laskiaispullia sekä manteli- että hillotäytteellä. Eikä kermavaahtoakaan ole säästelty. Ihmisten makeannälkä näkyy pysyvän, vaihtaa vain muotoa sesonkien mukaan. Kohta syödään pääsiäisen rahkapiirakat ja pashat, vappuna munkit, tippalevät ja rosetit, äitienpäivän kermakakut ja ihan pian on mansikka-aika, mansikkakakut ja mustikkapiirakat, omenapiirakat syksyllä ja jo lokakuussa voidaan paistaa ensimmäiset joulutortut. 

Herkuttelun lisäksi helmikuussa alkaa hiihtolomakausi. Lapset pääsevät koulusta vapaalle. Mutta hiihtääkö kukaan hiihtolomalla? Tulisiko merkitä miinusta kirjaan, jos ei hiihdä tai edes ulkoile? Ehkäpä pääasia on, etteivät sisarukset riitele vaan leikkivät ja pelaavat sovussa, menevät tapaamaan isovanhempia ja keräävät voimia loppulukukauden ahkerointia varten. 

Hiihtokeskuksessa on tohinaa ja tonttujoukko on kiireinen. Parkkipaikalla perheiden aikuiset etsivät autonmentöviä rakoja autoriveissä ja kuuluipa siellä voimasanojakin, kun vapaat välit olivat ahtaita ja toiset autot vinossa. Kausikorttilaiset suuntaavat suoraan hissijonoon, harvemmin harrastavat jonottavat välinevuokraamoon. Tonttupartion kiireapulaiseksi eläkkeellä värvätty Elmeri vertailee varusteita ja muotia kahdeksankymmentäluvlle. Silloin ei kukaan käytttänyt kypärää vaan muodissa oli isotupsuiset pipot ja värikkäät, jopa neonväriset haalarit. Elmeri muistelee tarkkailijaparinsa sulautuneet laskijoihin mintunvihreä-fuksianpunainen-yhdistelmällä. Silloin laskettiin suksilla, lumilaudan olivat vasta tulossa. 
Mutta muisteloista pitää Elmerinkin palata muistikirjan pariin, kun poikakolmikko siirtyy rata-alueen ulkopuolelle. Yksi heistä törmääkin puuhun ja kaatuu. Onneksi tällä kertaa ei näytä käyvän pahemmin, mutta tästä ei irtoa plus-merkkiä tontun kirjaan. Hissijonossa etuilijat, rinnesääntöjen kiertäjät ja rikkojat, rinneravintolassa humaltuvat ja mäenlaskua illalla pimeässä traktorin sisäkumilla suunnittelevat pitävät tontut kiireisinä. Kaikki merkitään muistikirjoihin, varsinkin vaaraa tuottava toiminta. Huomaavathan he toki, että suurimmalla osalla lomlaisista on oikein hauskaa, ja punaposkisille lapsille maistuu ruoka mökeissä ja lomahuoneistoissa illalla. 
 

Ian McEwan: Makeannälkä

Repu ja Beate tasoissa 2 pisteellä