Lauantaina kävin ystävien kanssa puolukassa. Sää oli mitä ihanteellisin marjanpoimintaan: ei ollut kylmä eikä kuuma, tuuli sen verran, ettei ollut hyönteisiä kiusana. Vakiopaikassamme oli poimittu jo paljon puolukoita, mutta aina löytyy pieniä alueita, joista muut ovat kulkeneet ohi. Minä poimin käsin, joten minulle riitti se aari tai pari, joista sain litrakaupalla marjoja. Illalla teinkin puolukkarahkaa, jonka maustoin sokerin lisäksi pienellä määrällä talkkunaa.

Metsässä oli kaunista, viereisellä polulla kulki ratsastaja ja maastopyöräilijöitä, muutama muukin marjastaja oli kauempana. Tien toisella puolella näyttivät ihan kauhovan poimureillaan puolukkaa astiaan. Lähistöltä kuului aika-ajoin kilahduksia, kun frisbeegolfaajat osuivat maaliinsa. Frisbeegolfradalla näkyi hyvin maaston herkkyys kulumiselle: entinen puolukkavarvikko oli aivan hiekalle poljettu. Onneksi kulkeminen keskittyy rajalliselle alueelle ja muu metsä säilyy. 

Kysyin vihreän Vaarain-pipon kuvausmallilta, haluaisiko hän samanlaisen pipon joululahjaksi. Halusi ja toivoi väriksi mustaa. Mustaa en uskaltanut luvata, vaan sain puhuttua tummanharmaaksi, jota näen paremmin neuloa. Nyt kuitenkin vietin kaksi päivää läppärinäärellä etäkoulutuksessa, ja paikaksi valitsin sen pöydän, joka on ikkunan äärellä. Luonnonvalossa näin neuloa mustaakin lankaa, kun valon suunta oli oikea. Langaksi valitsin Hjertegarnin Lima villalankaa 200m/100g, neuloin 4 puikolilla ja ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä. Hieman reilumman kokoinen kuin vihreä, jonka lanka on 240m/100g. Lanka on pehmeää ja herkkäihoinen tyttäreni kokeili pipoa ja sanoi, ettei ainakaan lyhyessä kokeilussa kutita. 

Vaarain-pipo Taito-lehdestä 1/2019, ohjeen suunnitellut Emma Karvonen