Viikonloppuna muulla perheellä oli omat menonsa ja sain viettää sekä perjantai-illan että lauantaipäivän hyvässä seurassa ihan itseni kanssa. Ensin kuuntelin loppuun äänikirjana Christien Baddingtonista 16.50, ja neuloin kettusukat loppuun. Sitten siirryin kirjan myötä Tampereelle, kun luin kirjaston pikalainoista lainaamani Seppo Jokisen Lyödyn laki -pokkarin. Komisario Koskinen on viihdyttänyt minua useilla pitkillä automatkoilla, mutta nyt olen kuunnellut kaikki kirjaston CD-kirjat, ja on siirryttävä ihan perinteisen kirjan pariin. Jokinen kirjoittaa minulle sopivan arkiseen ja realistiseen tyyliin, en kaipaa äärimmäisyyksiin menevää väkivaltaa, suolenpätkiä ja aivoroiskeita tai yksityiskohtaisia kuvauksia lasten raiskauksista ym suoranaista sosiaalipornoa. Vesijumppaan mennessä hain postista uusimman alennusmyyntilöytöni: punaiset Minna Parikat. Kenkäfanin herkkupalat. 

4D5AAEBB-FA17-4161-AFBF-823FE8C4BAEA.jpg


Punavihreistä sukista jäi vähän Väinämöinen sportia, ensin ajattelin neuloa siitä rannekkeet kynsikkäisiin, mutta en ollut tyytyväinen niin isoon eroon rannekkeen ja kymmenosainen välillä, mitä kahdesta langasta tuli, joten purin tekemäni ja neuloin kokonaan kahta väriä raidoittaen. Olisi pitänyt laskea värin vaihtumiskohta muualle kuin 1. ja 4.puikon väliin, tai siis neuloa peukalokiila johonkin toiseen kohtaan, en näet saanut siitä tasaista vaan lisäykset kiristävät. Toisena lankana käytin Teeteen Pallasta, jota jäi puoli kerää yhdestä sukkaparista. Vaikka punnitsin langat, Väinämöinen sport loppui toisessa kesken, ja lopun joustinneuleosuus jäi hitusen kapeammaksi kuin toisessa. Tulevat omaan käyttöön työpaikalle lämmittämään ranteita hiirityöskentelyssä, joten pieni puoliero ei haittaa. Värit ovat kyllä ihanat ja yhteensopivat.

image.jpg