502FF380-D83B-49F0-A5C7-0DA1B449798D.jpg

Itsenäisyyspäivänä lippu on nostettu salkoon ja koti somistettu sinivalkoisesti. Jokaiselle ikkunalle on varattu joko sähkökynttelikkö tai kaksi sinivalkoista kynttilää illan juhlavalaistusta varten. Äiti kertoo kuinka mummo opetti juhlavalaistuksen olevan kaksi kynttilää joka ikkunalla tai kaikki valot päällä. Pula-aikana kaikkien valojen pitäminen päällä oli iso asia. Äiti muistelee myös, kuinka ennen kerrostaloissa taloyhtiön puolesta jaettiin asukkaille kynttilöitä itsenäisyyspäiväksi. Valaistuja ikkunoita on tunnelmallista katsella iltakävelyllä.

Isä-Niemisen kuuntelee Sibeliuksen Karelia-sarjaa ja lukee lehdestä pitkiä luetteloita ihmisistä, joille on myönnetty jokin kunniamerkki. Häntä kiinnostaa, onko kukaan tuttu saanut huomionosoituksia tänä vuonna, ja ainahan listalta löytyy jokin tuttu nimi. Toissa vuonna sellaisen sai naapurin Matti ja viime vuonna Oswald-eno. Tänä vuonna löytyy ainakin apteekkari Melchior.

Arvokkaan juhlapäivän illalla, kuten suurin osa suomalaisista, perhe katsoo televisiosta Linnan juhlia. Ihastellaan upeita pukuja ja arvostellaan värivalintoja ja liian paljastavia tai läpinäkyviä vaatteita. Hämmästellään kekseliäitä kiertätysmateriaaleja ja arvostetaan hieman liikuttuneena, kun veteraanit saapuvat kättelypailalle. Äiti-Niemisen mielestä naisten kannattaisi valita iltapuvun väriksi keltainen, koska keltainen erottuu parhaiten miesten mustia pukuja vasten. Mintusta ja Kaisasta on hauska katsoa, kuinka vanhojen miesten ja naisten joukkoon on kutsuttu tuttuja tubettajia ja laulajia.

 

Repu 3 pistettä

Beate 2 pistettä

Anne 1 piste