sunnuntai, 21. tammikuu 2018

Smoothiekakku

 

6DA35E3D-E336-4976-A4B6-518D96C11664.jpg

Kuopuksella on tänä vuonna syntymäpäivä keskellä viikkoa, joten tarjottavaa leivon kahtena viikonloppuna. Ensin tulee kummi perheineen ja sitten muutama kaveri. Toiveena tänä vuonna on sininen väri, mutta kummeille sain tehdä puna-oranssin smoothiekakun. Toissavuonna kakku ei hyytynyt kunnolla, Kinuskikissan salapoliisityön tuloksena syyksi paljastui, että liivatelehtien koko oli ratkaiseva seikka. Meiran liivatelehdet ovat isompia kuin DrOetkerin.

 

SMOOTHIEKAKKU 1

5 dl tuoremansikkasosetta

2 banaania

2 persimonia

0,5 dl tyrnimehua

150 ml kookoskermaa

8 liivatelehteä (Meira)

Hunajaa tai sokeria maun mukaan

 

Pohja:

10 digestive-keksiä murskattuna

25 g voita sulatettuna

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä.

Painele voisula-keksimurskaseos 20 cm irtopohjavuoan pohjalle. Pohjalla kannattaa olla leivinpaperia ja vuoan reunat kevyesti öljytä tai käyttää reunakalvoa.

Soseuta  tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella hedelmät ja lisää mansikkasose sekä kookoskerma. Kuumenna tyrnimehu tai tilkka vettä ja liota liivatteet kuumaan mehuun (koska sulatin mikrossa pakastetun mansikkasurvoksen, kuumensin osan siitä liivatteisiin) ja sekoita ohuena nauhana soseeseen. Kaada vuokaan pohjan päälle ja hyydytä kylmässä yön yli.

 

SMOOTHIEKAKKU 2 täyte

Tämän tein kuten ykkösen. Tytär toivoi sinisiä ruokia ja tarjottavia synttäreilleen; Percy Jackson -kirjojen fanina. Sai siissinisen smoothiekakun. Tehosekoittimessa soseutin puoli litraa pakastettuja mustikoita, kaksi banaania, kolme pientä päärynää, puoli purkkia kookoskermaa ja 2 dl mantelimaitoa. Lisäsin kuumaan vesitilkkaan liuotetut  8 kylmässä vedessä liuotettua liivatelehteä ja sinistä pastaväriä. Kakun kuorrutin sinisellä suklaasprayllä.

824B259B-058D-4251-B5AC-23319ABECF8D.jpg

Kakku ei ollut aivan kiinteä, joten se repeilivät hieman liikuteltaessa. Suklaakuorrute ei jousta, joten sekin repeilivät. Pastaväriä olisi voinut olla vähemmän, mutta sininen se on tummansininenkin.

keskiviikko, 17. tammikuu 2018

Mutakakku

D2FDD61E-8146-4495-B71B-92C7EA138999.jpg

Olen tottunut leipomaan mutakakkua Fazerin leivontasuklaapaketissa olleella ohjeella. Enää ohje ei taida olla paketissa, mutta löytyyi googlettamalla. Kun tarjosin tätä ensimmäisen kerran kuopuksen kaverisynttäreillä, ihastui yksi pikkutytöistä kakkuun niin paljon, että pyysi minua leipomaan samanlaisen hänen synttäreilleenkin. Lupasi, että he toki maksavat ainekset. Kahden muunkin kaverin äidille oli esitetty samanlainen pyyntö, eri kakuista kuitenkin, mutta minä olin ainoa, joka oikeasti leivoin toivotun kakun. Tämän tytön äiti oli itsekin leiponut hyvät tarjoilut, mutta kuulemma kiitoksin oli otettu vastaan yksi lahjakakkukin. Lupasin näet antaa sen kakun mukavalle tytölle synttärilahjaksi.

MUTAKAKKU

200 g voita

200 g tummaa leivontasuklaata

2 dl sokeria

4 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata kattilassa miedolla lämmöllä voi ja suklaa. Vaahdota sokeri ja kananmunat vaaleaksi, kevyeksi vaahdoksi. Lisää muna-sokerivaahtoon suklaa-voisula ja sekoita. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe ja sekoita varovasti.

Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Mutakakun kuuluu jäädä keskeltä pehmeäksi ja valuvaksi. Jäähtyessään kiinteytyy jonkin verran. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

C6F1EDCA-2C04-450D-A3A1-AA69C27BB9C6.jpg

tiistai, 16. tammikuu 2018

Vaniljapikkuleivät

 

3ECC66E2-0C6D-4173-91ED-375B8A132C8F.jpg

Koristeelliset kakut -lehdestä löysin vuosia sitten vaniljapikkuleipien ohjeen, ja tästä ohjeesta on tullut luotto-ohjeeni vaaleille pikkuleiville. Taikina on nopea ja helppo tehdä, sitä tarvitsee seisottaa jääkaapissa vain puoli tuntia ja sitä on helppo käsitellä ja kaalia, lisäksi pikkuleivät pitävät muotonsa erinomaisesti paistamisen aikana. 

Yksillä tyttären synttäreillä järjestin toimintapisteitä ja yhdellä pisteellä 9-10-vuotiaat tytöt saivat leipoa näitä pikkuleipiä. Taikinan olin tehnyt ennen vieraiden tuloa jääkaappiin. Tytöt leipoivat ja paistoivat ja saivat omat keksinsä mukaan kotiin. Useampi äiti kehui jälkeenpäin, miten hauskat synttärit olivat olleet ja kotiin viedyt keksit olivat sekä hyvä idea että hyviä keksejä. (Muita toimintapisteitä oli isoveljien pitämät lautapeli- ja tietokilpailupiste, arvaa montako makaronia purkissa -piste jne)

Esikoisen rippijuhliin olin leiponut ison annoksen pikkuleipiä. Tarjotin, jolla ne olivat, kaatui ja melkein kaikki pikkuleivät menivät rikki. Tuli muuten hyvää Pappilan hätävaraa tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kanssa, eikä kukaan arvannut kyseessä olleen ruokalistan yllättävän muutoksen.

VANILJAPIKKULEIVÄT

125 g voita 

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl vaniljauutetta/ vaniljasokeria/ vähän vaniljajauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri, ei tarvitse vatkataan vaahdoksi. Lisää kananmuna ja vanilja ja sekoita. Lisää vehnäjauhot. Kääri kelmuun ja anna levätä jääkaapissa puoli tuntia. ( kerran annoin olla yön yli, taikina muuttui liian kovaksi) 

Kauli jauhotetulla alustalla, ota piparimuotilla kuvioita ja paista 200 asteessa 5-8 minuuttia. Näiden kuuluu jäädä ihan vaaleiksi, korkeintaan hieman reunasta kullanruskeaksi.

C3717E6B-4656-412A-A9C6-761F1584D33A.jpgC106C6D9-EE20-4F0B-A8E7-7EC3872DB7A0.jpg

maanantai, 15. tammikuu 2018

Nallekeksit ja sulaneet lumiukot -piparit

90C3F800-C9DE-4531-B451-40CF72DEA008.jpg

Nämä mantelia halaavat nallet ovat kerrassaan söpöjä, ja näitä leivon usein tyttären synttäreille. Tavallisimmin olen leiponut vaniljapikkuleipätaikinasta, joskus maidottomalla ohjeella, jossa rasvana oli öljy. Sillä ohjeella nallen tassut taipuivat kauniimmin mantelin ympärille, mutta maku ei ollut yhtä hyvä.

Kauli taikina ja ota nallemuotilla pikkuleipiä, nosta pikkuleivät leivinpaperin päälle pellille, asettele manteli ja taivuta tassut mantelin ympärille, painele esim hammastikulla silmät ja kuononpää nallelle. Paista taikinan ohjeen mukaisesti.

E3BFC83B-7F89-401A-9940-421D7C25E847.jpg

 

Sulaneet lumiukot pipareilla ovat myös hauskoja ja suloisia. Minä en vain vielä ole niin hyvä pikeerin kanssa, ettei marmeladikuulan väri kuultaisiin alta. Onneksi syöjät eivät ole olleet niin tarkkoja... siis marmeladikuulan puolikas piparkakut päälle ja kuorrutetaan sokerikuorrutteella. Silmät ja napit ovat tällä kertaa mustia kotisterakeita ja nenäksi kelpasi saman koristeraepurkin kullanväriset muruset.

B9C7B830-EFB0-459B-8632-4126E272A365.jpg

lauantai, 13. tammikuu 2018

Hiihtoa

F3DDEF99-3D91-4C59-A9A0-F7D668850760.jpg

Joulun leipomisten jälkeen en olekaan ehtinyt laivoskelemaan yhtään mitään. Töiden jälkeen olen lukenut dekkareita ja katsonut  Areenasta hauskoja dokumentteja ja viihdyttäviä sarjoja - ja hiihtänyt! Tänä talvena on ollut pitkästä aikaa runsaasti lunta ja hyvät ladut. Tavallisesti olen innostunut hiihtämisestä vasta kevättalven valoisana aikana, mutta nyt hyvä keli houkutteli valaistuille laduille. Kaveriksi sain esikoisen, joka hiihti omaa vauhtiaan ja minä hiihtelin hiljempaa perässä. Olemme hiihtäneet sekä täällä kotona että mummilassa. Minä en ole koskaan tullut opetelleeksi luistelutekniikkaa vaan tyydyn ihan perinteiseen sivakointiin. 

Ladut ovat olleet hyvässä kunnossa, ja kiitokset latujen ylläpitäjille, niin kunnan miehille kuin hiihtoseuran vapaaehtoisille. Lumi on ollut valkoista ja lumiset puut niin kauniita, erityisesti ne, jotka kaartuvat ladun ylle.

Yhtenä iltana ladulla oli noin puolitoistavuotias taapero, jonka etenemistä suksilla oli jalkaisin ihailemassa kolme aikuista. Onhan se söpöä, kun pallero hiihtää oikeilla suksilla, mutta toivon ihan todella, että joku näistä aikuisista ottaisi itsekin sukset jalkaan ja lähtisi hiihtämään lapsukaisen kanssa. Muuten lapselle jää kuva, että kyseessä on vain näytöslaji, jossa taaperoa esitellään mummuille ja papoille. Omien lasteni kanssa olen liikkunut yhdessä, ja minullakin on ollut niin sukset kuin luistimet jalassa. Liikkuminen on ollut yhdessä tekemistä eikä pelkästään söpöltä näyttämistä, vaikka ylpeilykuvia laduilta on sukulaisille lähetetty siihen aikaan, kun pojat olivat 2- ja 4-vuotiaat.