Heinäkuussa Olifantti piti kesäkalenteria, ja ilahdutti joka päivä jatkokertomuksella. Kun elokuu alkoi, suorastaan kaipasin pientä tarinanpätkää ja kirjan alkusarjojen pohtimista. 

Olifantti lähetti palkkioksi hauskan yllätyksen. Teoksen taiteilija Eino Härkösestä, herkkuja ja villalankaa. Minulla taitaa olla samanlaisesta joulukalenterista samanlaiset langat, ja nyt saan niistä yhdessä vaikka raidalliset kintaat. 

Kiitos Olifantti!

Alkukesän ajan käytin paljon neulomiani lyhythihaisia merinopaitoja pellavahousujen kanssa, viileämpänä päivinä villatakin kanssa. Nyt ovat saaneet neulepaidat olla rauhassa ja olen käyttänyt pitkästä aikaa ihan kaikkia pellava- (ja ohuita puuvilla-) mekkoja. Sitten tulikin ongelma, kun mekot piti pesun jälkeen silittää. Silittäminen oli aika kuumaa puuhaa, mutta samalla hikoilulla silitin sitten pestyn pöytäliinan ja tyynyliinatkin. 

Lomalla oli tarkoitus siivota ja järjestellä varastoja, mutta se puuha saa jäädä odottamaan viileämpiä säitä. Kaiken mahdollisen pyykkääminen on kuitenkin onnistunut, ukkoskuuroja on ollut vain kahtena päivänä. Vuodevaatteet, petauspatjat ja makuuhuoneen matot ovat taas puhtaita. Olen siirtynyt elämään ulkona, en sentään kadulla vaan puutarhatuolissa omenapuun varjossa. Siinä on ollut hyvä neuloa pieniä neuleita metallipuikoilla ja lukea kirjoja. Minulla onkin useamman kesän Donna Leonit lukematta. Siivoamisen sijaan olemme osallistuneet kolmelle opastetulle kävelykierrokselle, yhdelle hautausmaalla ja kahdelle kaupungilla. Hyvin mielenkiintoisia historiallisia tarinoita paikallisista ihmisistä. Hautausmaalla valitsimme musiikkiaiheen, kiertokävelyillä kirjallisuuden ja rikokset. Kaksituntiset menivät nopeasti, vaikka olikin jokaisella kiertoksella hellesää. Kävimme myös  katsomassa Puolangalla pessimismimusikaalin, joka oli tänä vuonna Karvanoppamusikaali. . 

Olen saanut valmiiksi muutaman sukkaparin, jatkanut juhannusviillla aloittamaani villatakkia, valinnut langat testineulemekkoon ja hämmästynyt, ettei minulla ollut Seiskaveikkaa mitään väriä niin paljoa, että voisin neuloa miesten sukat. Eno täyttää ensi kuussa 95 vuotta ja päätin neuloa hänelle lahjaksi uudet villasukat. Edellisiä hän kertoi pitävänsä koko ajan, ja jalassa ne olivat silloinkin, kun yllättäen menin kylään. Lisäksi kotiinpaluun jälkeen neuloin loppuun Kässäpuodin Annalle neulomani testineuletopin, Pipari-topin.

Vihreät Riikka-sukat ovat SuloWoolin kesäkuun kuukausilankaa Kujeileva kesäkuu. 

Aprikoosin väriset Niina Laitisen sukkakalenterin kesäkuun sukat, Myrskyn jälkeen, ovat Nallea.

Testineuloin Kässäpuodin Annalla myös Tuulikki-sukat, nämä minun versioni ovat Vuonuen Penttiåä.

Niina Laitisen sukkakalenterin heinäkuun sukat, Helleaalto. Ohjeen mukaan langanmenekki oli 40g. Keltaista SuloWoolia oli 40g, mutta ei se riittänyt. Jatkoin kärkiä toisella jämälangalla. Kaiken lisäksi en jaksanut purkaa ja täsmätä lankojen vaihtumiskohtaa. Ei se kuitenkaan kengästä mihinkään näy.

SuloWoolin heinäkuun kuukausilanka on Helteinen heinäkuu, ja halusin nyt röyhelöä sukanvarteen ja muuten ihan tavalliset sukat. 

Pipari-topin neuloin pitkään varastossa odottaneensa Wool me once fibersin Kässäkirstussa tulleesta Linnea Borealis -langasta. Halusin käyttää yksittäisen sievän vyyhdin johonkin tarpeeksi söpöön, ja tämä toppi on sellainen. Koska lanka loppui, helmaan piti neuloa kolme kerrosta toisella värillä, mutta konrtastiväri helmassa näyttää kivalta.

Olen ottanut koleat ja viileät alkukesän päivät neulomisajaksi. Lisäksi olen iloinnut siitä, että olen voinut käyttää paljon neulomiani lyhythihaisia neuleita, jopa villaisia. Neuleisiin kulutin hyvällä tahdilla varastolankoja, vain toisen raitapaidan vihreä lanka ja osa pörröstä on uutta lankaa. Neuloin kaksi testineulevillapaitaa Anna Johannalle: Cinnamon&Clove Filcolanan Arwettasta ja Cream&Cocoa fingering-silkkimohair-yhdistelmästä. Raidallisia oli mukava neuloa ja ohjeet olivat selkeitä. 

Cinnamon&Clove eteni mukavasti elokuvissa, neulontanäytöksessä esitettiin Mission Impossible. Oikein sopiva neuleen kanssa katsottavaksi. Juoni oli yksinkertainen ja  helposti seurattava, ja tylsien taistelukohtausten aikana saattoi keskittyä enemmän neulontaan.

Cream&Cocoa on Cinnamon&Cloven paksumpi versio. Neuloin nämä koot XS ja S.

Sininen Vaaka-takkikin valmistui kesäkuun aikana. Lisäksi neuloin valmiiksi toukkkuisen Paju-sukkaparin ja pienet vauvansukat yksittäisestä Baby Merino -kerästä sekä Niina Laitisen sukkakalenterin Toukokuun sukat. Nekin joskus lahjaksi saamastani Rouva Silmusolmun Villasukkiksesta. 

Kesäkuussa olimme tyttären kanssa neuleristeilyl Kemin edustalla. Vanhalla mallilla rakennetulla purjelaivalla. Sää oli juuri sinä päivänä lämmin ja aurinkoinen, joten meillä oli oikein mukavaa.

Oulussa oli myös Rustinki-rundi, jossa ensin kierrettiin paikallisia käsityöyrittäjiennlikkeitä ja lopuksi oli päätapahtuma, jossa oli sekä tekemis- että myyntipisteitä. Rundiin oli hauska osallistua, ja löysin itselleni uusia, mukavia yrityksiä. Päätapahtumassa värjäsimme purkkivärjäyslankaa. Minä taisin jo edellisen yrityksen jälkeen vannoa, että purkkivärjäys sai olla siinä, mutta nyt SagaWoolilla oli vähän erilaisia kasvivärejä käytettävissä. Nyt vielä odottelemme, mitä väriä tuleekaan.

Loman aluksi vierailimme naapurikunnassa olevalla alpakkatilalla, jossa on kesäkahvila. Alpakat olivat laiduntamassa talon pihalla ja niitä (ja kanoja) oli hauskaa seurata. Alppakkatilan lähellä on hyvä uimaranta, ja koska lämpötila oli yli 20 astetta, kävimme uimassakin. Olen myös nähnyt kaksi kesäteatteriesitystä: Sortin sakin ja Juurihoitoa siirtolapuutarhassa. Kummallakin kerralla sää suosi: ei tullut kylmä, ei ollut sääskiä eikä satanut.

Kesäkuu on alkanut valkoisten kukkien keskellä. Ensin kuun vaihteessa päärynäpuussa oli valkoiset kukat, sellainen kohtuullinen määrä. Nyt viikko päärynäpuun kukkimisesta omenapuu alkoi availla kukkiaan ja on tällä hetkellä täydessä kukassa, ja kukkia on valtavasti. Onneksi omenapuun kukinta kestää useamman päivän, olen nauttinut siitä paljon.

Naapureille olen jo puhunut, että varautuvat syksyllä leipomaan omenapiirakoita, ja naapurin poika saa syödä omenoita kylläkseen.

Äitienpäiväviikonloppuna olimme serkun kanssa Paltamossa Jättiläisen maassa patikoimassa ja nauttimassa maisemista. Edellisellä kerralla näin siellä lumessa hirven jälkiä, mutta nyt jotain muuta.

Serkun kanssa tutustuimme Oulun taidemuseon abstraktin taiteen näyttelyyn, ja siellä pääsin kuvaamaan neulomani Boogie-huivin taideteoksen kanssa. Tähän teokseen oli lupa koskea.

Kun serkku läksi maanantaina kotiinsa, mitetimme, miten osaamme olla erossa toisistamme, kun tapaanne vasta kolmen päivän päästä. Matkustin Etelä-Suomeen, jossa kävimme ensin hoitamassa tätimme asioita. Toinen serkun kissoista ei ollenkaan välitä neuleista, mutta toinen, se arempi, tarkkailee aina tiiviisti, kun neulon. Vaaka.takki on edelleen hyvä matkaneule.

Matka jatkui Turkuun, jossa tapasimme lapsuudenystävää ja olimme katsomassa balettikoulun kevätnäytöstä. Turussa ihailimme mm ympäristötaidetta Aura-joen rannalla. Turussa kävimme useassa museossa, koska siellä sattui olemaan museoiden yö -tapahtuma, ja museot olivat auki pitkälle iltaan. Oli mahtavaa kävellä keväisessä kaupungissa, kun oli niin valoisaa. 

Paluumatka junalla Turusta Ouluun oli mukava, eikä ollenkaan pitkän tuntuinen, neuloin Vaaka-takkia ja kuuntelin äänikirjaa. Tampereella ehdin ystävän kanssa lounalle, kun junanvaihdossa oli tunti aikaa. Sopivasti ehdimme syödä herkulliset pasta-annokset Boulangerie Marcossa. Paikka vietti syntymäpäivää ja lounastajille tarjosivat mansikkakermakakkua, joka oli oikein herkullista. Kotiin ostin maankuuluja mantelicroisanteja. 

Toukokuun yhtenä neuleena oli toinen Pionitar-paita. Langan ostin Italian matkalta Dark Omen Yarnsin BLF-silkkiä värissä Minttu. Kaksi vyyhtiä riitti vallan mainiosti paitaan. Pitäisi vaan vielä toimeentua ottamaan kunnolliset valokuvat paita päällä.

Pannumyssyprojekti oli oikein hauska. Läysin V&A-museon sivuilta 40-luvun englantilaisia neuleohjeita. Suurempi teekannuni tarvitsi pannumyssyn, joten neuloin sellaisen varastoistani löytyneistä Novitan Tarmosta ja Rose mohairista. Värikin passaa hyvin kannun sävyyn.

Toukokuussa neuloin kahdet sukat teemalla Oi, ihana toukokuu.

Ensin Tiina Kuun ohjeella Oi, ihana toukokuu ja sitten Riikka-sukat SuloWoolin Oi, ihana toukokuu -värisestä langasta. Ensimmäisissä sukissa lanka on muutama vuosi sitten tekemäni purkkivärjäys avokadolla. 

Näistä tuli suuret, suuremmat kuin yleensä fingering-langasta 2,5 puikoilla. Lanka tuntui kovalta ja joustamattomalta, ehkä värjäyksen takia.

Toisen sukkaparin ohje on Riikka Pirneksen Riikka-sukat. Kaunis malli ja hyvin kirjoitettu ohje. Kantapään vahvistettu neule tehdään nurjilla kerroksilla ja näyttävät hauskoilta. Lankana on SuloWoolin merinosukkalanka toukokuun värissä, jonka nimi on Oi, ihana toukokuu.