Joulun ja uuden vuoden jälkeen olemme tehneet loppiaisen seutuun pieniä matkoja, aluksi ihan sattumalta L-kirjaimella alkaville paikkakunnille, ja nyt korona-aikana ihan tarkoituksella kotimaassa. Tänä vuonna yhdistimme matkan mummilassa käyntiin, ja teimme talvisen retken Kolille, joka siis sijaitsee Lieksassa.
Parkkipaikalla oli melko paljon autoja, ja laskettelurinteen lisäksi ihmisiä patikoi vaaran rinteiden poluilla yllättävän paljon. Parkkipaikalta noustaan hotellille hissillä, tai mikä sellainen vaijerien vetämä raidetta pitkin kulkeva vaunu onkaan nimeltään. Sveitsissä valmistettu laite. Ihmiset eivät ahtautuneet hissivaunuun ja meidän kanssamme oli sekä ylös että alas mennessä vain toinen perhe, ja muut seurueen jäivät odottamaan seuraavaa vuoroa.
Luminen metsä oli kaunis ja huipulla valo riitti yllättävän pitkään, vaikka olimme liikkeellä iltapäivällä sen jälkeen, kun olin käynyt kirjaston taidenäyttelyssä.
Paluumatkalla kotiin osuimme Sotkamossa Paakin kylän jäälyhtyjuhlaan, sekä tien varrella että kylän pihoissa ja pelloilla oli satoja valaistuja jäälyhtyjä. Joskus olemme ajaneet siltä ohitse seuraavana päivänä, mutta nyt satuimme keskelle juhlaa, näky oli uskomattoman kaunis ja autojono tiellä mateli hyvin hitaasti ja välillä pysähdellen, joten saatoimme nauttia näystä satojen muiden autoilijoiden mukana, vaikka olimme vain ohikulkumatkalla.
Vuoden ensimmäinen valmistunut neule on sukkapari pojalle, Louhittaren luolan Väinämöinen sport ja lisänä jämää Gjestalin Maijasta, koko 42 ja painoa 114g. Yksi vyyhti Väiski sportia (väri EIKU) riitti, kun neuloin alun, lopun ja kantapään Maijasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.