Päivänsini kukkii. Jostain syytä ruukku pysyy märkänä, vaikka ruukun pohjassa on reikiä, ja kukat kituvat, mutta pari sinnikästä kukkaa on kuitenkin avautunut.

Taito-lehdessä 2/21 on Sari Äströmin suunnitteleman Helmililja-mekon ohje. Olin ostanut reilun määrän vihreää puuvillaa-merino-sekoitelankaa neuletakkiajatuksella ja ohjeenkin olin jo valinnut yhdestä vanhasta Novitan lehdestä. Sitä takkia en vain tullut koskaan aloittaneeksi, ja langat päätyivät tähän mekkoon. Ajattelin, että neulon niin pitkään kuin lankaa riittää, tulipa sitten pusero, tunika tai mekko. Lankana oli siis Lankamaailman alennusmyynnistä toissakesänä ostamani Viking Björk, jossa on 90% puuvillaa ja 10 % merinoa. Lankaa kului 600 g ja neuloin ihan loppuun, muutama metri jäi tähteeksi. Oikein mukavaa neulottavaa. Väri on värianalyysiviuhkan mukaan juuri oikea sävy minulle.

Päädyin kokoon L, mutta lopputulos on aikalailla XL. Puuvillaa kutistunee pesussa, siksi isompi koko. Neulomisen lopulla väsymyksen yllättäessä käytin tätä torkkupeittona, langassa on ihanan pehmeä ja lämmin tuntuma. Helma yltää reilusti yli  polven, joten on lämmin talvellakin villatakin kanssa.

Tänään oli kaupungilla kansallisten kotiseutupäivien tapahtumia. Ohikulkiessaan ihastelin kansallispukujen tuulettajia. Tyttösillä oli lähinnä Munsalan pukuja ja aikuisilla monenlaisia, kauniita pukuja. Sadesää haittasi tapahtumaa, läpinäkyvien sadetakkien alta vilkkui toinen toistaan kauniimpia pukuja.

Minä en enää mahdu tädiltä saamaani Munsalan pukuun, jota käytin ylioppilasjuhlissani ja ystävien häissä. Äiti käyttää Keski-Karjalan pukuaan suuremmissa juhlissa kuten kaikissa lastenlasten ylioppilasjuhlissa. Kuvassa keskellä oleva puku on samanlainen kun äidin puku.