IMG_0490.jpg

Syksyn piristykseksi vietin pidennetyn viikonlopun Nizzassa, joka on yksi suosikkikaupungeistani ja jossa minulla on jo omat kantaravintolanikin. Sää oli suotuisa, ennusteet muuttuivat päivittäin, monelle päivälle oli livassa vesisadetta, mutta vettä satoi vain yhtenä yönä. Päivällä käyttämämme sateenvarjokikka toimi hyvin. Raahasimme mukana sateenvarjoja, joten ei satanut.

Matkaseuralainen loukkasi jalkaansa, joten muutimme matkaohjelmaa sen verran, että pitkät kävelyt ympäriinsä vaihtuivat kiertoajelubussiin ja raitiovaunuretkiin, emmekä menneetkään rannalle ja uimaan. Kävelimme kuitenkin yllättävän paljon ja katselimme paikkoja ja shoppailimme.

Monella matkalla olemme suunnitelleet istuskelua kahviloissa, mutta kiireisen ohjelman vuoksi hyvin harvoin olemme päätyneet mihinkään kahvilaan. Minulle matkojen kohokohtia ovat hyvät ravintolat, joita etsiskelen jo etukäteen tripadvisoria ja Helena Petäistön kirjoja lueskellen. Helenan suosituksiin en ole koskaan pettynyt, ja monet vanhatkin suositukset pitävät edelleen paikkansa. Minusta on hyvin turhauttavaa olla jossakin nälkäisenä, ja vasta sitten yrittää valita ruokapaikkaa ja pohtia onko tämä vai tuo hyvä ja edullinen paikka, vai olisiko ehkä seuraavalla kadulla parempi, ja haluavatko kaikki nyt syödä tämmöistä tai tuommoista ruokaa. Helpompi nälkäisenä mennä johonkin tiettyyn paikkaan, ja ehkä illallispöytä on varattu jo etukäteen. Koska Nizza oli minulle jo ennestään tuttu, tiesin hotellin lähistöltä parhaat paikat, monet ruokapaikat eivät olleet kuitenkaan viikonloppuna auki.

IMG_0483.jpg

Kahdesti söimme Chez Daviassa, joka on vanha ja perinteinen taverna. Omistaja on iäkäs, Bolognasta kotoisin oleva signora Albetolli (lähde Helena Petäistö), joka pitää tiukasti tavernan ohjat käsissään. Edellisellä kerralla söin siellä parasta osso buccoa, jota olen ravintolassa saanut, ja sen jälkeen omassa reseptissänikin on ollut runsaasti appelsiinia. Paikassa osataan vaihtelevasti englantia, eikä meidän porukkamme osaa ranskaa, mutta signora ilahtuu aina muutamasta italiankielen fraasista. Lounasaikaan (varhainen aamulento Nizzaan takana) otimme alkuruoat, joita tarjoilijan kehoituksesta jaoimme keskenämme: lämmin täytetty sardiini, rapeita pastatyynyjä ja kala-perunasalaattia. Kerrassaan maukkaita kaikki, kuvan muistin ottaa vasta, kun sardiini oli jo syöty. Pääruokana söimme suussasulavan mureaa ankkaa, jonka kastikkeessa näytti olevan makkaroita. Ne olivatkin porkkanoita! Lopuksi vielä kahvit, jotka tarjottiin vanhoista, erikaisista kupeista. Toisena päivänä söimme päivällisaikaan ja pääruokana tällä kertaa oli yhdellä simpukoita ja kahdella buillabaisea. Kalakeitto tuli meille vähän vahingossa, kun emme oikein osanneet kalalajeja ranskaksi, ja signora päätteli meidän haluavan sen vähintään kahdelle tarjoiltavan keiton. No, valinta oli oiva, keitto oli hyvin maukasta ja juuri sellaista, mitä halusinkin syödä. 

IMG_0484.jpgIMG_0485.jpgIMG_0486.jpg

Yhtenä päivänä olimme liikkeellä toisella puolella kaupunkia ja päädyimme pieneen, kehuttuun tavernaan Chez Pipo, jossa olimme lukeneet tarjottavan erinomaista soccaa. Socca on paikallinen, kikhernejauhoista paistettu lätty. Valitsimme eri makuisia versioita ja vaikka palaset näyttivät pieniltä, ne riittivaät pitämään nälän pois koko päivän. Pipossa istuimme puupöydän äärellä jakkaroilla, sisustus oli vaatimaton, rustiikkinen ja niukka. Olimme paikalla päivällisajan alussa, ja ravintola täyttyi nopeasti.

IMG_0500.jpgIMG_0501.jpg

Ehdoton suosikkiravitolani Nizzassa on La Merenda, siellä olen syönyt joka kerran. La Merenda on maineikkaan michelin tähti -kokin pitämä ravintola, jossa ei ole internettiä tai puhelinta ja pitää maksaa käteisellä. Pöytävaraus tehdään kävelemällä paikan päälle. Täälläkin istutaan vieri vieressä pienillä jakkaroilla, ja kerrotaan, että paikka on aina täynnä. Helppo uskoa, kun olen ollut seurannut, kuinka moni käy turhaan ovalla kysymässä pöytää samalle illalle. Kaksi kertaa aikaisemmin olen syönyt alkupalaksi friteerattuja kesäkurpitsankukkia, ja nyt valitsin ricottajuustoa salaatin, oliivien ja viikunoiden kera, pääruoaksi olen ottanut joka kerran lihapataa, jossa liha on äärimmäisen pehmeä, kastike tummaa ja maukasta. Jälkiruokavalintani on vaihdellut: kerran söin sveitsiläistä piirakkaa, jossa on sisällä jotain paikallisia yrttejä tms (ei kovin makeaa, mutta hyvää) tällä kertaa valitsin viikunakompottia, jonka päällä ei ollut kermavaahtoa vaan jotain juustoa. Edellisellä kerralla tyttäreni oli aivan myyty saatuaan paikan suklaamoussea.

IMG_0525.jpgIMG_0529.jpgIMG_0530.jpg

Tällä matkalla ehdimme istua kahvilassakin. Cannesissa päätimme istahtaa seuraavaan vastaantulevaan kahvilaan, joka sattumalta sattui olemaan jälleen Helenan suosittelema 😋. Jean-Luc Pelé on suklaamestari, ja paikan kaakao on kuulemma kuuluisa ja leivonnaiset suussasulavia. Otimme kuitenkin kahvit (hyvää kahvia) ja päärynä-suklaa-piirakat. Leivonnainen ei ollut kovin makea, täytteenä päärynää ja suklaapalasia ja jonkinlainen ranskankermatäyte. Kuvia en tietenkään muistanut ottaa, vaikka piirakka olisi ansainnut tulla kuvatuksi. Sen sijaan kuvassa on Cannes'lainen palmu - ei kuitenkaan kultainen. Punainen mattokin oli remontissa, joten emme päässeet sille tällä kertaa.

IMG_0524.jpg

Shoppailuissa olin tällä kertaa aika johdonmukainen, tuliaiset olivat mietittyjä ja vain yksi sateenvarjo jäi löytymättä. Atoopikkopoikani pitää eniten A-derman kosteusvoiteesta ja se on Ranskassa niin paljon halvempaa kuin Suomessa, joten varma ja tykätty tuliainen hänelle, tytär on toivonut jo pidempään keltaista puseroa, ja sen läysin kohtuuhinnalla O'kaidi-liikkeestä, apteeksista hänelle oikomisrautahammasharjoja. Itselleni ostin shampanjaa, viikunoita ja suklaata ruokakaupasta, serkulle shampanjapullon korkin, tuttaville marseille-saippuaa ja Ducrayn kasvovoiteita, koko perheelle lähileipomosta kotiinlähtöaamuna suklaapullia, jotka ovat miehen erityistä herkkua, ja Jean-Luc Pelé:n konditoriasta maissileipää. Vaatteita lähinnä vain katselimme, eikä aikakaan ihan kaikkeen riittänyt, joten en kolunnut kaikkia ihania sisustusliikkeitä.