66A787F4-C9D4-4608-B6D8-F9E0DB8E5E78.jpg

Matkalla mummilaan

Kiireinen syksy on päässyt syyslomaan asti, ja me tyttären kanssa mummilaan. Matkalla luonnon värit olivat aivan upeita, paljon vielä vihreää ruohikkoa, kirkkaan keltaisia koivunlehtiä, valkoisessa huurteessa olevia puita, violetin sävyisiä lehdettömäksi, tummanvihreät havuja, sinistä vettä järvissä. Todellakin syksy kauneimmillaan. Sää on ollut mukavan kuiva, vaikkakin viileä. Sen verran kävin kävelyllä, että hain kaupasta myskikurpitsan ja tuorejuustoa kurpitsapiirakka varten. SLY40-parini lähetti Dr.Sugar-blogin kurpitsapiirakka ohjeen, joten pääsen testaamaan sen. Ainakin ohjetta lukemalla kuulostaa paremmalta kuin aikoinaan leipomani Pumpkin pie.

http://drsugars.blogspot.fi/2017/10/kurpitsapiiras-pellillinen.html

Mummi lämmitti leivinuunin, joten minä, kaupunkilainen rivitaloasukas, sain paistaa piirakan oikeassa uunissa, ja hyvin onnistui, kun kerran käänsin pellin paistamisen aikana. No, oikeasti olen tässä uunissa joskus ennenkin paistanut kaikenlaista ...

Alkuperäisen ohjeen kuvassa kuorrutetta on palojen päällä tosi paksusti, joten tein vain puolet ohjeen määrästä, ja riitti ihan hyvin 50cm pellilliselle.

1A5BF876-0A6B-4571-BEE6-587780A19CB7.jpg

Äidin luona leipominen on ihan hauskaa. Laitteet ja astiat ovat tuttuja vanhastaan, ja löydän ne vieläkin omilta paikoiltaan. Lisäksi äidillä on kaikenlaisia leivontahärpäkkeitä Tupperware-kaudelta, vaikka hän ei itse olekaan innokas keittiöihminen tai leipuri. Nytkin raidoitin kuorrutuksen Tupperin taikinakaapimella, jonka reunassa on sahalaita. 

Vein kurpitsapiirakka serkulle, ja kuorrutteen määrästä totesimme kaikki, että puolikas annos oli ihan riittävä. Pohja oli pehmeää ja kuohkeaa, ja sopivan maukasta. Makea kuorrute sopi pohjaan hyvin.