Tänä vuonna aloitin uuden sarjan kuukauden aiheita vuoden 2020 kahvikuppien jälkeen. Olen joissakin blogeissa nähnyt ja ihastellut vuodenaikakuvia pihoista, ja kuinka niistä on hauska seurata vuodenaikoja ja vuodenaikojen vaihtelua. Olen kirjoittanut tätä kuukauden kerrallaan, vähän muitakin kuulumisia varsinkin loppuvuonna.

Vuodelle 2022 pitäisi keksiä aihe, olisiko se kuukauden ruoka-annos, kuukauden villasukka, kuukauden lanka, kuukauden kirja? Ehdotuksia otetaan vastaan. Kuukauden lautanen?

TAMMIKUU

Tammikuun 3. päivä on pakkasta ja valkoista lunta. Päivystän kotona ja katselen tätä maisemaa ulkona. Korona jatkaa leviämistään kaupungissa, tartunnoista puolet on sellaisia, joista ei tiedetä, mistä on tarttunut. 
 

HELMIKUU

Helmikuussa on edelleen lunta ja pakkasta, valo alkaa lisääntyä eikä illalla ns virka-ajan jälkeen ole enää säkkipimeää. 14.2 päivystän jälleen kotona ja neulon sukkia, koska töitä ei juuri nyt ole.  Auringonpaiste on niin kirkasta ja lumihanki niin hohtava, että ulkona tarvitsee aurinkolasit ja kokemuksesta tiedän, etten sittenkään kovin kauaa voi olla ulkona ennen kuin päätä alkaisi särkeä.

MAALISKUU

Maaliskuuhun mennessä lunta on tullut paljon lisää, on ollut monta lumimyrskypäivää, mutta välillä aurinko paistaa hohtaville hangille. Pihoilta aurattu lumikasat ovat korkeita ja lapsilla on hauskaa kiipeillä kasvoilla. Meidänkin etupihan lumikasan päältä näkee kauas autotallin yli. Järvellä on ollut mukava hiihtää, vaikka latua ei ole tehty latukoneella vaan hiihtämällä. Arvostan kuitenkin sitä, ettei tarvitse ensin ajaa autolla vaan voi kantaa sukset kotoa ladun varteen.

HUHTIKUU

Huhtikuu on jo pitkällä, ja taas viikonloppuetätyöpäivä. Lumet ovat paljolti jo sulaneet, varjopaikoissa ja aurauskasoissa on vielä jäljellä. Etupihan korkeimmillaan kahden kerroksen korkuiset kasat ovat enää pikkuisia. Ulkoa kuuluu talitinttien sirkutus, vaikka ikkuna on kiinni ja seinän takana pyykkikone on päällä. Huhtikuussa on ollut sopivan viileitä päiviä, jotta pääsiäiseksi ulos laittamani narsissit ja helmililjat kukkivat kauniisti edelleen. Lämpimällä niiden kukinta lyhenee, ja nyt lämpimänä viikonloppuna kevään krookukset ja pikkunarsissit ovat nousseet maasta ja avanneet kukkansa, posliinihyasintit ja helmililjat ovat nupulla. Kunhan ovat kukintansa kukkineet, kaivat sipulit maahan kukkapenkin ja naapurin pensaan alle. Olen siirtynyt jo pikkukenkiin ja pyöräilyyn. Tänä talvena talvipyöräilyä jäi kokonaan, koska en voi oikein pyöräillä työmatkoja. 

 

TOUKOKUU

Toukokuun puolivälissä olikin hellepäiviä, ja luonto vihertyi päivässä. Sunnuntaina satoi vettä ja oli pilvistä. Päärynäpuukin kukkii jo 21.päivä, kun monena vuonna kukinta on ollut vasta kesäkuun puolella. Kevään keltaiset ovat kukkineet tai kukkivat komeasti: leskenlehdet, voikukat ja rentukat. 

 

KESÄKUU

Kesäkuu on nimensä veroinen, kesä alkoi jopa tavanomaista aikaisemmin, päärynäpuu kukki etupihalla valkoisenaan jo toukokuun puolella, omenapuu ihan kesäkuun alussa ja samoin naapurin kirsikkapuu. Tuomet ja pihlajat jäivät tänä vuonna valkoisuudessa toiseksi. Viime syksynä kaadettua pihlajaa tuosta takapihalta kaipaan, koska se olisi varjosti illalla makuuhuoneita. Mutta alkoi kuivua pystyyn, joten piti kaataa hallitusti. 
 

HEINÄKUU

Heinäkuu on ollut suorastaan helteinen, mukavinta on ollut istuskella etupihalla omenapuun alla varjossa. Uimarannallakin olemme käyneet enemmän kuin vuosiin. Rannalla loikoilu ei ole minun juttuni, mutta järvessä uiminen on mukavaa. Heinäkuussa olemme syöneet laatikkokaupalla mansikoita. Meillä mansikat syödään tuoreina, pakastettuja ei oikein tule käytettyä. 
 

ELOKUU

Elokuussa säät vaihtelevat ja pahin kuumuus on hellittänyt, minulla vaihteli edelleen työ- ja lomaviikot. Sadesäällä on ollut mukavaa istua sisällä neulomassa. Vähän kävin sienessä ja omenasadon mehustus aloitettiin äidin kesäomenista. Pihalla on edelleen vihreää.

 

SYYSKUU

Syyskuun tuo aina mukanaan uusia alkuja: harrastukset alkavat, kesän jälkeen aktivoidumme kavereitten kanssa tapaamisiin, suunnittelemme teatterissa käyntejä, vietämme rapujuhlia ja perinteisiä kaveriviikonloppuja mökkeillen. Metsästä katselemme sieniä ja puolukoita, kasviskuivuri hurisee yötä päivää, kun kuivaan omenia ja yrttejä, omenamehupusseille pitää tehdä kaappiin tilaa, ja viimeiset tomaatit poimia sisälle kypsymään. Koivuissa alkaa jo olla keltaisia lehtiä.

LOKAKUU

Lokakuu oli hyvin työntäyteinen ja pitkät työpäivät ja viikot veivät voimia. Lokakuussa tapasin serkkujani edesmenneen mummimme 120 vuotissyntymäpäivän teemalla kotipaikkakunnalla. Vietimme yhdessä mukavan ja rentouttavan mökkiviikonlopun. Oma kotipiha laskeutui syksyyn, joskus paistoi sentään aurinkokin, ja puiden värikkäät lehdet ilahduttivat kuun alkupuolella.

MARRASKUU

Kun sää vastaa vuodenaikaa siten, kun on lapsesta asti tottunut, niin mielikin tuntuu seesteiseltä. Marraskuussa satoi lunta ja oli pakkasta. Ihan kuin marraskuussa kuuluukin olla, lumi valaisee maiseman ja tällä kertaa se pysyi maassa ilman liukkaita jääkelejä. Marraskuun aikana kävimme muutaman kerran teatterissa ja elokuvissa ja joulukuun vaihteessa ystävän kuoron konsertissa, sekä tapasin muutaman vapaapäiväni aikana ystäviä ja iäkkäitä tätejäni. Jopa parit pienimuotoiset pikkujoulut pystyttiin järjestämään, eikä näissä, joihin osallistuin, kukaan tullut sairaana ja kaikki pysyivätkin terveinä. Hiihtokausikin avattiin tyttären kanssa 14 asteen pakkasessa.

JOULUKUU

Joulukuussa vetäydyin itse riennoista kotiin, sohvalle neulomaan. Muutama isompi projekti ja lahjapipo. Sää on edelleen ollut sopivan talvinen, lunta on ollut ja pakkastakin pakastimen sulatuksen verran. Joulu lepäiltiin ja hieman ulkoiltiin. Uutena Vuotena katseltiin toisten raketteja, syötiin perinteinen juustotarjoilu ja kilistettiin lasillisella kuohuvaa.