Seuraavana aamuna herätys oli auringonnousun aikaan ja varhaisen aamiaisen jälkeen hyvästelimme Isalon. Aamiaisilla oli hyvää vahvaa kahvia, tuorepuristettua ananasmehua ja tuoreita hedelmiä. Leipä aamiaisilla oli vaatimatonta valkoista leipää yleensä voin ja hillon kanssa.

P2190095.jpg

Aamupäivällä ajoimme läheiseen kaupunkiin, jossa ihmiset toimittivat arkisia askareitaan yllättävän siisteissä ja vauraan oloisissa oloissa. Naiset erottivat riisinjyviä akanoista, toiset pesivät pyykkiä, suutari ompeli koneellaan, riisipelloilla työskenteli väkeä, jne. Lapset kävelivät kouluun koulupuvuissaan. Madagaskarilla on sääntönä, jos lapselle sattuu koulupäivän tai -matkan aikana jokin onnettomuus, koulu hoitaa asian, jos lapsella on ollut koulupuku päällä. Kouluja näytti olevan hyvin monentasoisia: osalla koululaisista koulupuku oli takki tai esiliina vaatteiden päällä ja osalla hameet, paitapuserot ja solmiot -yhdistelmiä. Ihmiset olivat liikkeellä heti aamusta eikä uneliasta tunnelmaa ollut enää auringonnousun jälkeen. Tässä kaupungissa risksat olivat moottoroitua moporiksoja, jossain toisessa kaupungissa polkupyöriä ja monessa paikassa perinteisiä juosten vedettäviä.

P2190106.jpgP2190111.jpgP2190097.jpg

Vehreällä ylängöltä luonto oli taas erinäköistä kuin aikaisemmin. Pysähdyimme pienessä paikallisen kylän ylläpitämässä luonnonpuistossa, jonka pääsymaksutulot käytetään kylän opettajan palkkaan. Täällä Anja-nimisessä puistossa asuu rengashäntämakeja, joita näimme paljon. Lisäksi näimme lintuja ja mm komean valkoisen pöllön.

P2190115.jpg

Lounaalle pysähdyimme paikkaan, jossa myös valmistetaan paperia luonnonkuidusta perinteisellä menetelmällä. Kuitu pehmitetään keittämällä, hienonnetaan käsin, massa levitetään muottiin, valutetaan ja koristellaan kukkien lehdillä ja kuivatetaan auringossa. Paperipajan myymälästä löysimme vihdoin postikortteja muiden matkamuistojen lisäksi. Lounaan jälkeen ajoimme paikalliselle viinitilalta, jossa seurasimme viinin valmistus- ja pullotusprosessia. Ei todellakaan mikään teräksenkiiltoinen valmistuslaitos. Pullojen kuntokin tarkastettiin aistinvaraisesti, mutta monien silmäparien voimin.  Maistelimme myös viinejä, ja varsinkin makeat valkoiset olivat kiinnostavan makuisia. 

 

Tästä matka jatkui kohti sademetsäaluetta, Ranomafanan kansallispuistoa. Matka oli pitkä ja hidas, vettä satoi ja ukkosti lähes koko matkan, mutta erittäin taitava kuljettajamme ajoi uupumatta perille asti. Hotellilla pimeässä ja vesisateessa odotti sammakoiden hauska ääntely. Raskaan matkustuspäivän jälkeen oli hyvä nukahtaa ulkoa kuuluvaan sateen ropinaan. Moskiittoverkot tiiviisti vuoteen yllä.