Eikös olekin söpö 😍
Tälläkin paketilla on ollut erinäisiä seikkailuita takanaan. Viime viikolla parini lähetti viestiä, että paketti on kyllä jo pakettiautomaatissa, mutta joku on näppäillyt väärän puhelinnumeron. Sattuuhan sitä, ja asian saa korjattua pienellä vaivalla. Itse olin reissussa loppuviikon ja viikonlopun, mutta ehdin hakea paketin palattuani kotiin sunnuntai-iltana. En kuitenkaan jaksanut avata pakettia - tai oikeammin paketteja, kun verkkokauppaostokseni oli tullut myös matkan aikana.
Syyskuun loppu ja lokakuun alku ovat olleet kiireisiä, minulla on ollut vain yksi vapaapäivä kotona, viikonloppuisin olen ollut joko töissä tai jossain mukavassa reissussa; Nizzassa, likkaporukalla vuosittaisella Kalajoen viikonlopulla, poikaa ja tätejä tapaamassa. Siksi en ole kerinnyt enkä jaksanut leipoa yhtään mitään. Omenoita olemme miehen kanssa vuorotellen pilkkoneet kuivuriin, ja se urakka on vielä kesken, niin upea sato puustamme tänä kesänä kypsyi. Lisäksi edessä on soseuttamista ja hillonkeittoa.... Säilömisen suhteen olen aikamoinen Muumi-mamma, on ihanaa, kun kylmiö on täynnä purkkeja!
Tänään on satanut koko päivän vettä, ja oli niin synkkää ulkona, että ajatus paketin avaamisesta piristi. Töitten jälkeen sääkin oli muuttunut, aurinko paistaa, mutta tuuli on navakka ja keltaiset lehdet lentelevät ja sotkeentuvat hiuksiin. Työmatkalla bussia vaihtaessa ehdin hakea kaupasta tilaamani mustan laukun, joten kaikenlaista paketin avaamista on ohjelmassa.
SLY-parini oli valinnut pakettiin kanelia (se onkin vähissä), ruokasoodaa, rusinoita, cashew-pähkinöitä, tomusokeria (miten tomusokeri voikin olla aina lopussa?) ja speltti-kuitulisää (eilen pysähdyn kotimatkalla Heinolassa Heilassa ja harkitsin ostavani samaa, miten pari arvasikin mieltymykseni!) Lisäksi paketissa oli lisää suloisia lasinalustoja ja hieno heijastin, ja paketti, jota ei saa vielä avata 😄. Minulla roikkuukin heijastimia jokaisen takin taskun vetoketjussa ja laukuissa, ja uusi kevytuntuvatakkihan siellä verkkokauppapaketissa saapui!
Ohjeina sain kurpitsateemaan kurpitsapiirakan, energiapallot kurpitsasta ja paahdetun myskikurpitsakeiton, jonka parini kertoo olevan niin hyvää, että lapsetkin ovat tykänneet. Kurpitsa oli minulle pitkään outo aines, etikkaisesta kurpitsapikkelsistä ja säilykekurpitsasta en pitänyt, äiti teki puolukka-kurpitsahilloa, ja se oli lapsuuteni herkkuhillo äidin karvaitten herukkasoseitten rinnalla. Joskus tein perinteistä amerikkalaista pumpkin pie'ta, se ohje ei ollut kovin hyvä, emme pitäneet. Vuosi-pari sitten löysin kirjaston kierrätyshyllystä kurpitsakeittokirjan ja sain italialaisessa ravintolassa herkullista kurpitsapastaa. Aloin kokeilla kurpitsaa ruokiin jopa niin sesongin innoittamana, että lapset alkoivat valittaa. Kurpitsa-inkiväärikeittoa, salvia-kurpitsapastaa, anjoviskurpitsoita, spagettikurpitsavuokaa... Osa ohjeista oli hyviä sellaisinaan, osa kaipasi muutosta, esim. spagettikurpitsavuoka oli tylsän makuista vaikkakin helppoa tehdä. Sittemmin muuntelin ohjetta ja lisäsin siihen mitä kaapissa oli purkinpohjia, ja sain siitä maukkaampaa.
Kaikkia kutkuttava kysymys: kuka olikaan parini tällä kierroksella? - jää vielä arvoitukseksi....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.