Ensimmäinen neulomani Anna Johannan Vaaka-neuletakki oli niin kiva neuloa, ja koska pöttölankaa jäi toinen vyyhti kokonaan jäljelle ja merinosilkkiä oli toisenkin väriset langat, päätin joulun jälkeen aloittaa toisen.

Vaaka on ollut mukava reissuneule, yksinkertaista neulottavaa, kevyt ja pieneen tilaan menevä. Neuloin sitä Lontoon matkalla ja Onnibussissa matkalla Tampereelle. Välillä oli kotona muuta, aikataulutettua neulottavaa, niin viimeinen hiha ja nappilistat neuloin nyt pääsiäisen jälkeen. 

Edelleen takki on kevyt ja lankaa kuluu yllättävän vähän. Sulo shopin Silky Merino -lankaa (väri villivadelma) kului 137 g ja WMOF:n silkkimohairia meni tähän takkiin vyyhdillinen tai hieman yli, koska käytin ensin sen ensimmäisen takin jämät. Villatakki painaa 174 g. Tästä tuli samoilla silmukkamäärillä isompi kuin Louhittaren luolan Ympysestä neulomani ensimmäinen Vaaka. Sulo Shopin Silky Merino tuntuikin sekä paksummalta että löysäkierteisimmältä kuin Ympynen. 

Esikoinen kaipasi kotiinsa nihkeää putkinkannen aukaisuapulaista. Minulla oli muutama pyöreä odottamassa virkkausinnostusta. Virkkasin muutamaan ympärille puuvillalangalla yksinkertaista koristetta. Vaalea pitsi on Isoäidin pitsejä -kirjan ohjeella. Tulipahan samalla neulebingoon kaksi osumaa.

Kävin tyttären ja ystävän kanssa lounaalla ammattikoulun oppilasravintolassa. 3 ruokalajin pöytääntarjoiltu ateria maksaa 15 euroa. Ruoka oli erinomaista, hyvin maustettua eikä yhtään liian suolaista. Esillepano oli tyylikäs. Tarjoilu oli hitaanpuoleista, mutta saimmepa jutella rauhassa pitkästä aikaa. Totesin, että kokkilinjalaisia opetetaan hyvin, ruoat olivat parempaa ravintolatasoa. Söin alkuruoaksi Nizzan salaatin, pääruoaksi päivän kalan ja jälkiruoaksi suklaasavariinin marinoiduilla marjoilla.