A3460FBC-F976-42BB-964A-DD82704A05D5.jpg 
LOKAKUU

Metsän kautta kulkevat tarkkailijatontut hämmästyvät, kun lokakuisena viikonloppuna metsässä kulkee punanuttuista ja punalakkista porukkaa, tai oikeastaan oranssit varusteet heillä on. Pääasiassa miehiä, jotka kulkevat leveänä rintamana huudellen koko ajan äänekkäästi, onpa jollakulla mukanaan musta koirakin. Kulkijat ovat sen verran kummallisia, että tontut päättävät seurata heitä, pitäen miehet tiukasti tuulen puolella, ettei koira vaan haastaisi heitä.

Mutta tontut eivät ole nyt ollenkaan miesten ja koiran mielessä. Tasaiseen tahtiin rintama etenee ryteikössä kunnes koira valpastua entisestään ja alkaa kiskoa tiukemmin hihnastaan. Koira on saanut vainun, sana kiirii mieheltä toiselle. Innostus kasvaa melkein käsin kosketeltavaksi ja päällysmiehen radiopuhelin ratissa, kun hän puhuu siihen. 

Kohta metsässä kajahtaa laukaus ja toinenkin, ja miesten tahti rintamassa kasvaa, radiopuhelinmies kuuluttaa, että sekä emä että vasa kaatuivat. Tontut hiippailevat varovasti lähemmäksi, ja toteavat olevansa keskellä hirvijahtia. Jahti on ollut tuloksekas, ja kaadon oli tehty laillisesti eli ensin vasa ja sitten emä, joten hirviporukka saa pitää saaliinsa eikä se mene poliisin huutokaupattavaksi. Taimi tietää kertoa nuorille tontuille, että hirvikannan säätely metsästämällä vähentää hirvikolareita ja taimikkotuhoja. Tosin kasvava susikanta pitää hirvien määrää vähäisempänä, nyt siis hirvellä on metsästäjän lisäksi toinenkin luontainen vihollinen.

 

Leena Lehtolainen: Tuulen puolella

Beate 8 pistettä

Repu 5 pistettä

Laiskiainen 5 pistettä

Anne 3 pistettä