Matkustin viikonlopuksi Tampereelle. Viikonloppu tuntuu ihan lomalta: perjantaina hain lankakaupasta kesäpaitalangat tyttärelle ja vierailin Tampereen taidemuseossa, jossa onnistuin sopivasti lyöttäytymään opastekierokselle mukaan. Illuusio-näyttely oli opastettuna antoisa ja Liisa Hietasen lankapatsaat vaikuttavia.

Viikolla julkaistiin lista Suomen parhaista ravintoloista ja varasin heti pöydän perjantaille Ravinteli Huberiin. Ravintola ei todellakaan tuottanut pettymystä, sekä liha että kasvislisukkeet olivat erinomaisia ja valitsemani punaviini maukasta. Mielestäni parasta oli, että annoskoon saattoi valita itse, samoin lisukekasvisten määrän. Lauantaina lounastimme kauppahallin sushiravintola Umamissa, jossa olemme ennenkin saaneet erinomaista, paikalla juuri valmistettua, tuoretta sushia.

Komediateatterissa katsoimme Levätkää rauhassa komisario Palmu -näytelmän. Näytelmässä ei todellakaan jäänyt epäselväksi, mihin sarjaan tarina kuului, oli niin monta viittausta elokuviin. Näytelmä oli kiinnostava, viihdyttävä ja vaikka päättelimmekin onnistuneesti syylliset jo väliajalla, kantoi tarina loppuun asti. Näyttelijät olivat suorituksissaan hyvin elokuvaesikuviensa kaltaisia, ja tämä tuttuus oli todella eduksi. Loppukumarruksista oli lupa ottaa ja julkaista kuvia.

Mutta siten se retki: lauantai-iltana kävimme pitkällä kävelyllä Hervannan takametsissä, seurasimme niin kevään kukkijoita kuin rusakkopariskuntaa ja lintuja mustarastaasta lokkeihin ja puluihin.