Andasiben kansallispuisto.

Andasibe on helppokulkuisempi kuin Ranomafana, mutta täälläkin on haastavia portaita ja polulta poikkeaminen risukkoisille rinteille vaatii tarkkaavaisuutta. Olin suomalaisen oppaan kansaa menossa vielä vessaan ennen metsään lähtemistä, kun puiston opas löysi puun oksalta pienen kameleontin. Juuri, kun olin ottamassa siitä valokuvaa, se saalisti ja söi kärpäsen. Huikeaa nähdä tämä sekunnin murto-osan kestävä tapahtuma ihan vierestä.

Andasibessa elää suurin makilaji, hännätön indri, jolla on kuuluva ja hauska ääni. Monet kuvaavat sen vastaavan valaan laulua. Ensin löysimme kuitenkin ruskeita makeja, joista yksi tuli tarkkailemaan meitä ihan lähelle. Monta kertaa mietin, kuka tarkkailee ketä, kun maki katseli niin tarkkaavaisesti. Oppaat löysivät ensin yhden indrilauman, jotka keikkuivat korkealla puiden latvoissa, myöhemmin toisen lauman jäsenet olivat paremmalla katselu- ja kuvausetäisyydellä. Indrien ääniä kuulimme myös paljon. Löysimme myös lauman diadeemisifakoita, jotka rapsuttelivat pareittain toisiaan puiden latvoissa. Aamupesut käynnissä. Täällä näimme paljon lintuja ja loppumatkasta vielä uudelleen Ranomafanan jälkeen kirahvikärsäkkäitä: kirkkaanpunaista kuoriaisia, joilla on pitkä kaula. Täällä laskin, että meitä oli neljä, jotka kiersimme kaikki kansallispuistokierrokset ja raskaimmat reitit. Jokaisella retkellä toki oli useampi osallistuja, mutta jotkut jättivät osan väliin.

Hotellillamme on makisaaria, joilla elää puolikesykä makeja. Näitä pääsimme katsomaan iltapäivällä ja makeihin pääsivät tutustumaan nyt myös ne, jotka eivät uskaltaneet tai voineet lähteä haastaville metsäpoluille. Saarten makit ovat tottuneet ihmisiin ja meille kerrottiin, että osa niistä on ollut aikaisemmin lemmikkinä eli tuotu makipuistoon, kun ei ole enää haluttu pitää lemmikkinä. Hauskoja otuksia, joista rohkeimmat ruskeat makit kiipeilevät päällämme. Saarilla elää myös mustavalkoisia makeja ja bambumakeja ja isoja ruskeita makeja. Makit eivät ylitä vettä, eivätkä kaikki lajit voi elää sekaisin keskenään, joten isot ruskeat  elävät toisella saarella kuin muut ja me vierailijat pääsimme saariin kanooteilla.

Seuraavana aamuna varhain alkoi kotimatka, ensin bussissa matka vuoristotietä pääkaupunkiin, matkalla ohitimme tiensivuun kaatuneita rekkoja ja vuoristoon hyytyneen rekan perässä olleen jonon, jossa oli rekkoja kuin Venäjän tullissa. Pääkaupungin läpi ajaessa oli pääkadulla ihmispaljoudesta, jonka läpi autoliikenne mateli hitaammin kuin kävelyvauhtia. No, pääsimme ajoissa lentokentälle ja paluumatka sujui aikataulussa. Kotona olin puolentoista vuorokauden matkustamisen jälkeen.

Seuraavana aamuna ruisleipä oli hyvää, mutta kahvi oli Madagaskarilla parempaa.