Olifantti lähetti palkkioksi hauskan yllätyksen. Teoksen taiteilija Eino Härkösestä, herkkuja ja villalankaa. Minulla taitaa olla samanlaisesta joulukalenterista samanlaiset langat, ja nyt saan niistä yhdessä vaikka raidalliset kintaat. 

Kiitos Olifantti!

Lomalla oli tarkoitus siivota ja järjestellä varastoja, mutta se puuha saa jäädä odottamaan viileämpiä säitä. Kaiken mahdollisen pyykkääminen on kuitenkin onnistunut, ukkoskuuroja on ollut vain kahtena päivänä. Vuodevaatteet, petauspatjat ja makuuhuoneen matot ovat taas puhtaita. Olen siirtynyt elämään ulkona, en sentään kadulla vaan puutarhatuolissa omenapuun varjossa. Siinä on ollut hyvä neuloa pieniä neuleita metallipuikoilla ja lukea kirjoja. Minulla onkin useamman kesän Donna Leonit lukematta. Siivoamisen sijaan olemme osallistuneet kolmelle opastetulle kävelykierrokselle, yhdelle hautausmaalla ja kahdelle kaupungilla. Hyvin mielenkiintoisia historiallisia tarinoita paikallisista ihmisistä. Hautausmaalla valitsimme musiikkiaiheen, kiertokävelyillä kirjallisuuden ja rikokset. Kaksituntiset menivät nopeasti, vaikka olikin jokaisella kiertoksella hellesää. Kävimme myös  katsomassa Puolangalla pessimismimusikaalin, joka oli tänä vuonna Karvanoppamusikaali. . 

Olen saanut valmiiksi muutaman sukkaparin, jatkanut juhannusviillla aloittamaani villatakkia, valinnut langat testineulemekkoon ja hämmästynyt, ettei minulla ollut Seiskaveikkaa mitään väriä niin paljoa, että voisin neuloa miesten sukat. Eno täyttää ensi kuussa 95 vuotta ja päätin neuloa hänelle lahjaksi uudet villasukat. Edellisiä hän kertoi pitävänsä koko ajan, ja jalassa ne olivat silloinkin, kun yllättäen menin kylään. Lisäksi kotiinpaluun jälkeen neuloin loppuun Kässäpuodin Annalle neulomani testineuletopin, Pipari-topin.

Vihreät Riikka-sukat ovat SuloWoolin kesäkuun kuukausilankaa Kujeileva kesäkuu. 

Aprikoosin väriset Niina Laitisen sukkakalenterin kesäkuun sukat, Myrskyn jälkeen, ovat Nallea.

Testineuloin Kässäpuodin Annalla myös Tuulikki-sukat, nämä minun versioni ovat Vuonuen Penttiåä.

Niina Laitisen sukkakalenterin heinäkuun sukat, Helleaalto. Ohjeen mukaan langanmenekki oli 40g. Keltaista SuloWoolia oli 40g, mutta ei se riittänyt. Jatkoin kärkiä toisella jämälangalla. Kaiken lisäksi en jaksanut purkaa ja täsmätä lankojen vaihtumiskohtaa. Ei se kuitenkaan kengästä mihinkään näy.

SuloWoolin heinäkuun kuukausilanka on Helteinen heinäkuu, ja halusin nyt röyhelöä sukanvarteen ja muuten ihan tavalliset sukat. 

Pipari-topin neuloin pitkään varastossa odottaneensa Wool me once fibersin Kässäkirstussa tulleesta Linnea Borealis -langasta. Halusin käyttää yksittäisen sievän vyyhdin johonkin tarpeeksi söpöön, ja tämä toppi on sellainen. Koska lanka loppui, helmaan piti neuloa kolme kerrosta toisella värillä, mutta konrtastiväri helmassa näyttää kivalta.

Cinnamon&Clove eteni mukavasti elokuvissa, neulontanäytöksessä esitettiin Mission Impossible. Oikein sopiva neuleen kanssa katsottavaksi. Juoni oli yksinkertainen ja  helposti seurattava, ja tylsien taistelukohtausten aikana saattoi keskittyä enemmän neulontaan.

Cream&Cocoa on Cinnamon&Cloven paksumpi versio. Neuloin nämä koot XS ja S.

Sininen Vaaka-takkikin valmistui kesäkuun aikana. Lisäksi neuloin valmiiksi toukkkuisen Paju-sukkaparin ja pienet vauvansukat yksittäisestä Baby Merino -kerästä sekä Niina Laitisen sukkakalenterin Toukokuun sukat. Nekin joskus lahjaksi saamastani Rouva Silmusolmun Villasukkiksesta. 

Kesäkuussa olimme tyttären kanssa neuleristeilyl Kemin edustalla. Vanhalla mallilla rakennetulla purjelaivalla. Sää oli juuri sinä päivänä lämmin ja aurinkoinen, joten meillä oli oikein mukavaa.

Oulussa oli myös Rustinki-rundi, jossa ensin kierrettiin paikallisia käsityöyrittäjiennlikkeitä ja lopuksi oli päätapahtuma, jossa oli sekä tekemis- että myyntipisteitä. Rundiin oli hauska osallistua, ja löysin itselleni uusia, mukavia yrityksiä. Päätapahtumassa värjäsimme purkkivärjäyslankaa. Minä taisin jo edellisen yrityksen jälkeen vannoa, että purkkivärjäys sai olla siinä, mutta nyt SagaWoolilla oli vähän erilaisia kasvivärejä käytettävissä. Nyt vielä odottelemme, mitä väriä tuleekaan.

Loman aluksi vierailimme naapurikunnassa olevalla alpakkatilalla, jossa on kesäkahvila. Alpakat olivat laiduntamassa talon pihalla ja niitä (ja kanoja) oli hauskaa seurata. Alppakkatilan lähellä on hyvä uimaranta, ja koska lämpötila oli yli 20 astetta, kävimme uimassakin. Olen myös nähnyt kaksi kesäteatteriesitystä: Sortin sakin ja Juurihoitoa siirtolapuutarhassa. Kummallakin kerralla sää suosi: ei tullut kylmä, ei ollut sääskiä eikä satanut.

Kesäkuu on alkanut valkoisten kukkien keskellä. Ensin kuun vaihteessa päärynäpuussa oli valkoiset kukat, sellainen kohtuullinen määrä. Nyt viikko päärynäpuun kukkimisesta omenapuu alkoi availla kukkiaan ja on tällä hetkellä täydessä kukassa, ja kukkia on valtavasti. Onneksi omenapuun kukinta kestää useamman päivän, olen nauttinut siitä paljon.

Naapureille olen jo puhunut, että varautuvat syksyllä leipomaan omenapiirakoita, ja naapurin poika saa syödä omenoita kylläkseen.

Äitienpäiväviikonloppuna olimme serkun kanssa Paltamossa Jättiläisen maassa patikoimassa ja nauttimassa maisemista. Edellisellä kerralla näin siellä lumessa hirven jälkiä, mutta nyt jotain muuta.

Serkun kanssa tutustuimme Oulun taidemuseon abstraktin taiteen näyttelyyn, ja siellä pääsin kuvaamaan neulomani Boogie-huivin taideteoksen kanssa. Tähän teokseen oli lupa koskea.

Kun serkku läksi maanantaina kotiinsa, mitetimme, miten osaamme olla erossa toisistamme, kun tapaanne vasta kolmen päivän päästä. Matkustin Etelä-Suomeen, jossa kävimme ensin hoitamassa tätimme asioita. Toinen serkun kissoista ei ollenkaan välitä neuleista, mutta toinen, se arempi, tarkkailee aina tiiviisti, kun neulon. Vaaka.takki on edelleen hyvä matkaneule.

Matka jatkui Turkuun, jossa tapasimme lapsuudenystävää ja olimme katsomassa balettikoulun kevätnäytöstä. Turussa ihailimme mm ympäristötaidetta Aura-joen rannalla. Turussa kävimme useassa museossa, koska siellä sattui olemaan museoiden yö -tapahtuma, ja museot olivat auki pitkälle iltaan. Oli mahtavaa kävellä keväisessä kaupungissa, kun oli niin valoisaa. 

Paluumatka junalla Turusta Ouluun oli mukava, eikä ollenkaan pitkän tuntuinen, neuloin Vaaka-takkia ja kuuntelin äänikirjaa. Tampereella ehdin ystävän kanssa lounalle, kun junanvaihdossa oli tunti aikaa. Sopivasti ehdimme syödä herkulliset pasta-annokset Boulangerie Marcossa. Paikka vietti syntymäpäivää ja lounastajille tarjosivat mansikkakermakakkua, joka oli oikein herkullista. Kotiin ostin maankuuluja mantelicroisanteja. 

Toukokuun yhtenä neuleena oli toinen Pionitar-paita. Langan ostin Italian matkalta Dark Omen Yarnsin BLF-silkkiä värissä Minttu. Kaksi vyyhtiä riitti vallan mainiosti paitaan. Pitäisi vaan vielä toimeentua ottamaan kunnolliset valokuvat paita päällä.

Pannumyssyprojekti oli oikein hauska. Läysin V&A-museon sivuilta 40-luvun englantilaisia neuleohjeita. Suurempi teekannuni tarvitsi pannumyssyn, joten neuloin sellaisen varastoistani löytyneistä Novitan Tarmosta ja Rose mohairista. Värikin passaa hyvin kannun sävyyn.

Ensin Tiina Kuun ohjeella Oi, ihana toukokuu ja sitten Riikka-sukat SuloWoolin Oi, ihana toukokuu -värisestä langasta. Ensimmäisissä sukissa lanka on muutama vuosi sitten tekemäni purkkivärjäys avokadolla. 

Näistä tuli suuret, suuremmat kuin yleensä fingering-langasta 2,5 puikoilla. Lanka tuntui kovalta ja joustamattomalta, ehkä värjäyksen takia.

Toisen sukkaparin ohje on Riikka Pirneksen Riikka-sukat. Kaunis malli ja hyvin kirjoitettu ohje. Kantapään vahvistettu neule tehdään nurjilla kerroksilla ja näyttävät hauskoilta. Lankana on SuloWoolin merinosukkalanka toukokuun värissä, jonka nimi on Oi, ihana toukokuu.

Olin viikon Liguriassa neuleleirimatkalla. Liguriassa oli ihanan keväistä, vihreää ja sopivan lämmintä. Kävelimme, neuloimme yhdessä hotellilla ja rannalla, söimme jäätelöä, tutustuimme mm Genovaan ja Portofinoon. Vierailimme myös Dark Omen Yarnsin värjärin studiolla, Francesco oli taas värjännyt meille kauniita houkutuksia. 

Ostin matkamuistoksi langat villatakkiin ja lyhythihaisen paitaan. Koska oli sunnuntai, tai siis sunnuntaiksi vaihtunut torstai. Toinen sallittu lankapaastosunnuntai osui matkaanlähtöpäivälle, kun sain tilaamani huhtikuun SuloWool-langan huhtikuun sukkia varten. muuten olen pysynyt paastolupauksissani, ja suklaan ja salmiakin syömättömyys ei ole ollutkaan hankalaa, ja samalla olen ollut melkein kokonaan syömättä muitakin karkkeja. 

Matkaneuleina minulla oli Italiassa kahdet aloitetut sukat, kahdet sukkalangat, huivilanka ja kaulurilanka. Valmiiksi sain kolmet sukat, kaulurin ja huivin, neljännet sukat aloitin kotimatkan aamuna. 

Viime talvena aloitin töissä kokousneuleena sukat Skeinfinityn Mansikkakakku-värisestä villalangasta. Otin kaavion etuosan pitsikuvioon jostain ohjeesta, jota en enää muista. Langan punaoranssi väri ei asetu tällä silmukkamäärällä yhtään kauniisti, mutta muuten lanka oli ihan mukavaa neuloa. Koko on 36/37 ja painavat 58g.

Niina Laitisen sukkakalenterin maaliskuun sukat: Taiteilijaelämää aloitin niin, että neuloin ennen matkaa kotona kirjoneuleosuudn varsiin. Lankana on vaaleanpunaista Lankavan Mainiota, jota sain joulukalenterista ja vihreää Nallea. Koko 38 ja painoa 91g. 

Niina Laitisen sukkakalenterin huhtikuun sukat neuloin parissa päivässä, ohje on Maijalle ja punaista Maijaa oli varastossani sopivasti.  Ihme ha kumma -sukkien koko on 39 ja painavat 79g. Kuopus valitsi tämän mallin itselleen.

Hissukka-huivi on Butik Frillan huiviohje, ja siitä on Eiggakohart-kanavalla yhteisneulonta. Ystävä valitsi myös tämän ystäväporukan tiimihuiviksi, joten kaksi kärpästä yhdellä neulomisella. Varastossa oli jämia Sandbånes Garnin Tynn silk mohairia ja Vikingarnin silkkimohairia. Yhdistin vaaleanruskean ja puuteripinkin ja sain beigen. Huivista tuli jonkin verran ohjetta pienempi, mutta neuloin kaiken langan huiviin.

Olin varannut yhteen projekstipussukkaan Hjertegarn Merino Extra fine - langan jäljellä olevan pienen määrän lapsen kauluriksi, tarkoitus oli ottaa johonkin koulutuspäivään tms neuleeksi. Nyt neuloin reissussa bussimatkoilla, kun kuljimme Genovaan ja Portofinoon. Lanka loppui niin, että jäi parikymmentä silmukkaa päättelemättä, ja päättelin loppuun kotona sinisellä jämälangalla. Tämä menee ehkä Joulupuukeräykseen ensi talvena.

Maaliskuun alussa aloitin useamman neuleprojektin, olihan edessä kolmen päivän koulutusmatkakin, ja yksi pitkä kokous. Sain valmiiksi Anna Johannan testineulevillatakin, mutta siitä enemmän, kunhan saan sen kokonaan valmiiksi.

SuloWoolin maaliskuun kuukauden lanka on nimeltään Maitea maaliskuu, siinä on värinä sinistä taivasta, hiihtoretkiä hankiaisilla ja pajunkissoja. Hermione's everyday -sukathan siitäkin langasta tuli, kantapää ja resori Misanjan joulukalenteriministä. Koko 37 ja painoa 64g. 

Nyt on Hermione's everyday -kolmikko koossa.

Sulo Woolin Anni värjää tänä vuonna kuukauden värejä. Tammikuun sininen lanka tipaton tammikuu oli minusta kaunis ja olin ostanut sitä jo ennen kuin Cottoneita ja muitakin matskuja julkaisi yhteisneulontansa SulonsukkaKal:n. Helmikuun lanka julkaistiin Portti neuleleirillä ja sain vyyhdin sitä kyytipalkaksi. Helmikuun langan nimi on huurteinen helmikuu.

Muitakin sukka-KAL'eja on menossa: aion osallistua näillä sukilla myös Pipotusta ja Käsityökaaos-kanavien teemasukkalaatikkoon ja Silmukka ja pisto- kanavan leffasarjaKAL:iin.

Kummastakin langasta neuloin itselleni Hermione's everyday socks -sukat. 

Hopeavillan Heidi suunnitteli ystävänpäivän innoittamana Hellu-tuubihuivin, jonka sain testineuloa. Varastostani valitsin Handun 50g vyyhdin sinistä merinosukkalankaa, Nurjan persikansävyistä merinoa, jota jäi kummitädin lahjahuivista ja luonnonvalkoista Arwettaa, jota jäi yhdestä joululahjapiposta. Sinistä pääväriä meni g, persikanvöristä  g ja valkoista g. Tytär varasi jo tämän tuubihuivin itselleen.

Portti-neuleleirillä saimme halutessamme osallistua Pirjo Lakkapään suunnitteleman Pionitar-paidan testineulojiksi. En aloittanut paitaa leirillä, koska halusin neuloa Linnanneito-sukat valmiiksi, ja toisaalta minulla oli mielessäni varastossa oleva lanka. Ostin useita vuosia sitten Oulun käsityömessuilta Ruskanlehden Flamingo-väristä BFL-sukkalankaa ajatuksena neuloa jokin huivi. Huivia en ole neulonut, ja kaksi vyyhtiä riitti ihan hyvin tähän paitaan, kun neuloin muutaman sentin lyhyemmät hihat kuin ohjeessa. Kaarrokkeen pitsiosuutta oli todella hauska neuloa ja se neuloutuikin nopeasti, mutta helma ei tuntunut loppuvan koskaan. Onneksi oli kaksi koulutuspäivää neuleaikaa. Vyyhdeissä oli melko iso väriero, raidoitin vyyhtien vaihtumiskohdan. Ensimmäisen vyyhdin tummat osat eivät olleet yhtä intensiivisiä kuin toisessa vyyhdissä ja toisen vyyhdin tummat osat olivat pidempiä. Minua ei kuitenkaan tämänvertainen läiskittyminen haittaa, kun väri asettuu seepramaisiksi raidoiksi eikä vain yhdelle alueelle. 

Osallistuin Balmuirin liikkeessä Bubbles and Blooms -kanta-asiakasiltaan, jossa ohjelmanumerona oli kukkakimpun sitominen. Kukat ja opastus oli Mia Maria -kukkakaupasta. Ystäväni anoppi puhuu siitä Stockmannin tyttöjen kukkakaupasta, kaupan perustivat Stockmannin kukkaosaston myyjät, kun Stockmann lakkautti myymälän. Kukkakimpun lisäksi saimme lasilliset kuohuviiniä, herkullisia pikkunaposteltavia ja alennukse kaupan tuotteista. Koska alennuksen sai myös poistorekin tuotteista, ostin kesähameen. Kukkien kanssa puuhastelu oli hauskaa ja rentouttavaa. 

Tilasin itselleni Niina Laitisen sukkakalenterin, ja kuten aina, tavoitteeni on neuloa kaikki kalenterin sukat vuoden aikana. Minulla on ollut muutama kalenteri aikaisemminkin, enkä koskaan ole tavoitteeseen päässyt. Tämänvuotisessa kalenterissa on vain yhdet kirjoneulesukat, maaliskuussa, joten mahdollisuus on parempi kuin koskaan! 

Tammikuun sukat ovat pitsisukat Taikatalvi, ne neuloin reippaasti jo tammikuussa Seitsemän veljestä -langasta. Koko 38. Minä saan Niinan ohjeilla aina kaksi numeroa pienemmät sukat kuin ohjeessa, onneksi terää on helppo neuloa pidemmäksi.

Helmikuun sukat: Linnanneito, valmistuivat Portti-neuleleirillä Louhittaren luolan Väinämöinen DK -langasta. Nämä sievät  palmikkosukat neuloin itselleni, koko on siis 37, ja lankaa kului koko 100g vyyhti. Taikatalvet jäävät lahjalaatikkon.

Voisi kai sitä myös katsoa, miten hienon kuvan on räpsäissyt 😂

2025 kalenterin sukkien jälkeen neuloin Niina Laitisen vuoden 2019 kalenterin ohjeella Annekat-sukat syntymäpäivälahjaksi, saajan väritoive oli vihreä tai turkoosi. Varastossa oli sopivasti turkoosinvihreää Handun villasukkalankaa. Nämäkin sukat ovat kokoa 37, ja painavat 60g.