Talvella kävin Louhittaren luolan neulemiitissä ja ihastuin Tuulian neulomaan tunikaan. Ohje on Veera Välimäen Glasier, ja Tuulia kannusti aloittamaan, joten ostin Interpretations 5 -lehden, jossa ohje on. Kotona katselin pitkään lankavarastojani, kunnes "löysin" viime kesänä Louhittaren luolasta ostamani vyyhdit ihanaa, pehmeää Kipinätär-lankaa, väri Pippuri. Fingering-vahvuista merino-silkki-sekoitetta. Langat olin ostanut viime kesänä villapaitaa varten ilman, että oli mitään ajatusta mallista.

Mallia on ollut kiva neuloa, ohje on selkeä eikä englannin kieli ole tuottanut ongelmaa, vaikka olen vain kerran aikaisemmin neulonut yhdet sukat (joissa oli kaavio palmikoista) englanninkielisen ohjeen mukaan. Tämä oli myös ensimmäinen ylhäältä alaspäin neulottava malli, jonka olen tehnyt. Varastossa oli sopivat ChiaoGoo -puikotkin, kun Sinisen sohvan emäntä vihjaisi viime kesänä Tuurin kyläkaupasta niitä löytyvän. Lisäksi hän oli antanut vinkin, miten silmukkamerkkejä käytetään, minulle ei ollut ennen tullut mieleenkään, että ne vain pidetään puikolla mukana, itse olin ripustellut merkkejä kuin kerrosmerkkejä. Äitienpäivälahjaksi sain kerroslaskurisormuksen, jonka avulla laskin hihojen kavennusten väliset kerrokset. Lisäksi neuloin ensimmäisen kerran ikinä luuppaamalla (hihat) ja sain aika tasaista neulejälkeä. Lisäksi olen hankkinut Villapesusiskojen innoittamana pingotusraudat, ensin huivien pingottamista varten, mutta nyt pingotin tämän paidan mittoihinsa. Tämä neule on ollut todella ilo tehdä, vaikka välillä pidinkin taukoa ja neuloin muutaman sukkaparin. Lankaa kului S-kokoon kolme vyyhtiä, joista kahdesta jäi pienet kerää jäljelle. 
 

Ulkona auringossa otetussa kuvassa väri tulee paremmin esiin ja näyttää oikeammalla kuin sisällä otetussa kuvassa. 
 

Hihojen olisi pitänyt olla 3/4-hihat, niille olisi riittänyt pienempikin venytys mittaan. Mutta joka tapauksessa niin minä kuin mallina oleva tyttäreni pidämme enemmän vähän lyhyemmistä hihoista.