Pitkäaikainen työkaverini täytti taannoin pyöreitä vuosia ja lupasin leipoa kakun viikkokokoukseen, jossa häntä onnittelemme. Ensimmäisellä kerralla olin itse lomalla, mutta lupasin leipoa ja käydä kahvilla. Aamulla, kun kakku oli jo uunissa, esimies laittoi viestiä, ettei päivänsankari tulekaan kokoukseen. No, sen kakun söimme perheen kanssa.

Nyt lomien jälkeen uusi yritys, leivoin paistetun juustokakun ja italialaisen torta semolinan. Kakut pääsivät työpaikan jääkaappiin asti ennen kuin päivänsankari ilmoitti olevansa flunssassa eikä siis tule kokoukseen. No, me muut söimme ne kakut.

Kolmannella kerralla leivoin halvakakun - ja nyt oli sankaritkin paikalla syömässä kakkua! Lähes jo epäilin, että muut kieltävät häntä tulemasta paikalle, jotta saadaan vielä lisää kakkuja.

Omaa vuosipäiväämme vietimme puolison kanssa kotimaan matkalla, ihan ilmastoystävällisesti junalla. Oikeasti matkaan menisi omalla autolla useita tunteja pidempään, ja junassa on hyvä neuloa. Kahden yön kaupunkimatka oli onnistunut. Hotelli ol hyvä, sää oli ihana, käytiin museossa tutustumassa postinkulkuun Torniojoen yli ensimmäisen maailmansodan aikana, katsottiin kevyt musiikkinäytelmä ja syötiin fine dining -lounas. Lisäksi minä sain tilaisuuden tavata ystävää ja rupatella ja suunnitella asioita hänen kanssaan. Ystävien tapaaminen aina voimaannuttaa.