Matkakertomus itsellekin muistoksi ja muistissa pysymiseksi. 

854703F0-BAE2-498E-A477-802D15F4F3E6.jpg

Lähdimme äiti-poika -matkalle, ja matkakohteeksemme valikoitui Madagaskar. Sopiikin meille hyvin, koska kohde on saari ja olemme käyneet yhdessä mm Huippuvuorilla. Kyseessä oli ihan matkatoimiston ryhmämatka, ryhmämme oli pieni: 16 osallistujaa. Matka oli kokonaisuutena hyvin kiinostava ja kiehtova, hyvin raskas ja uuvuttava - haastavia maastoja, haastavat liikenneolosuhteet uuvuttavan pitkillä siirtymisillä. Lopulta meitä oli vain neljä, jotka kiersimme kaikki luontokohteet. Luonnonpuistojen reitit olivat hyvin vaativia, eikä matkakuvauksen vaatimus hyvästä liikuntakyvystä ollut ollenkaan liioiteltu, pikemminkin vähättelevä. 

 

Ensimmäinen päivä oli matkapäivä, lento Antananarivoon Helsingistä Tukholman ja Addis abeban kautta kesti iltapäivästä seuraavaan aamuun. Osa ryhmäläisistä tutustui jo lennolla ja kokeineina matkustajina tunnistivat ryhmään kuuluvia. Perille odottivat Madagaskarin maahantulomuodollisuudet: viisumin ostaminen, terveydentilakontrolli (saimme lentokoneessa etukäteen täytettäviä kaavakkeita, joissa kysyttiin mm, onko ollut kuumetta kolmeen päivään, lähtöpäivä ja osoite Madagaskarilla). Selvisimme näistä, ja minä sujuvasti passintarkastuksesta, mutta pojalla oli ongelma, koska emme heti ymmärtäneet, mitä rajavirkailija kaipasi. Google-kääntäjällä hän lopulta sai kysymyksensä englanniksi: ihmetyksen aihe oli se, ettei poikani jo useamman vuoden ikäisessä passissa ollut muita leimoja! Selitin, että olemme matkustaneet vain Euroopassa ja siellä passi on oikeastaan vain henkilöllisyystodistus. 

 

Olin pakannut kaukaa viisaasti matkalaukkuun täydet vesipullot jo kotona, joten käsimatkatavaroiden nestepakkausrajoitusten (kyllä vain, lennon vaihdolla Addis Abebassa oli uusi turvatarkastus, vaikka emme poistuneet transit-alueelta) jälkeenkin meillä oli juomavettä. Ajoimme bussilla hotelliin, hotelli oli kuoppaisen sivukadun varrella, ja naapurissa oli kanala, josta tuli pieni tuoksahdus hotellin puutarhaan. Hotelli oli oikein siisti ja illallisella tutustuimme ryhmään. Matkanjohtajamme pyysi kutakin esittäyessä kertomaan nimensä ja jonkin asian itsestään. Tämä oli hyvä tapa oppia tuntemaan matkalaiset, joiden kanssa vietimme hyvin tiiviisti seuraavat kymmenen päivää. Joku kertoi harrastuksestaan, joku lampaistaan jne. 

B98A14BC-1D0E-45A9-9B61-CDA718BF22D4.jpg

Aamulla aloitimme matkan maan sisäisellä lennolla Tuleariin (ja hämmästyksekseni monet luulivat, että käsimatkatavaroissa voi olla isoja nestepakkauksia mukana, kun on vain sisäinen lento) Perillä Tulearissa kävimme kaupassa ostamassa vähän juotavaa, pikkunaposteltavaa ym puuttuvaa ja kotiin unohtunutta(hammastahnaa, deodoranttia, jne). Koska matkanjohtajemme oli kertonut, että kannattaa ostaa haluamansa silloin, kun sitä tulee vastaan, ei voida palata eikä ole takeita, tuleeko enää vastaan, ostin jo tällä kertaa suklaata. Bussissa näet oli jääkaappi. Myöhemmin hotellihuoneissa ei ollut... mutta aina matkalla suklaani olivat jääkaapissa. Kävimme myös kävelemässä paikallisella torilla ja juomassa jotain paikallisessa ravintolassa. Siellä oli kaksi kouluikäistä tyttöä, jotka koristelivat lasinreunoja sokerilla, aivan kuin olleet meidän koululaisemme tet-jaksolla. 

8EFF5F3A-B029-4BAE-A681-58CEE87CD18B.jpg

3881C56D-C24D-4DD7-B052-D979C1FFF446.jpg

 

Matka jatkui kohti Intian valtameren rannalla olevaa kalastajakylään, Ifatyyn. Siellä majoituimme rannalla olevaan hotellin, pikkuisiin majoihin. Mereltä tuuli lämpimästi, mutta samalla tuuli viilensi huoneita. Madagaskarin varikset lentelivät rannan yllä ja näimme paljon apinanleipäpuita. Vesi oli lämmintä ja rannan hiekka tasaista. Hotellin respassa oli toimiva wi-fi, ja ravintolan terassilta saattoi seurata kalastajien ja kyläläisten toimia rannalla. Lapsia oli paljon, ja lapset kulkivat rantaa pitkin koulumatkaansa ja sunnuntaina leikkivät ja uivat vedessä samalla tavalla kuin meidän lapsemme kesäisin. Lapset uivat, suleltelivat, snorklasivat jne. 

P1010002.jpg

Seuraavana päivänä heräsimme kolinaan, kun juuri ennen auringonnousua kalastajat läksivät merelle puisella veneillään. Meillä oli vapaaehtoisia retkiä piikkipuumetsään tai snorklaamaan läheiselle riutalle. Snorklaaminen ei ollut ollenkaan suunnitelmissani, en ole koskaan snorklannut ennen. Matkatoverimme Tapio onnistui kuitenkin houkuttelemaan mukaan ja niinpä meitä lähti viisi matkalaista varhain aamulla, jotta ehdimme snorklata ennen klo 10 nousevaa tuulta. Kalastajaveneet olivat vakaita ja varsinkin paluumatkan tuulessa purjeella matkanteko varsin nopeaa. 

P1010008.jpgP1010013.jpgP1010014.jpg

Ensimmäinen kokemukseni snorkkelilla oli aluksi vähän pelottava, kun räpylän tuntuivat vetävän väärään suuntaan. Suolainen valtameri kellutti hyvin, joten alkujännityksen jälkeen rauhoitun hengittämään ja kellumaan. Näimme paljon meritähtiä ja kauniita kaloja, korallit olivat jo tummia, joten riutta näyttää olevan kuolemassa. Snorkailun jälkeen purjehdimme vielä mangrovemetsään, johon näin laskuveden aikaan tutustuimme kävellen. Paljon lintuja, vähän mutaa merenpohjassa, komeita puita ja juuria. Paluumatkalla hotellille kylän lapset vilkuttelivat ja tervehdyksiä  huudeltiin puolin ja toisin.

P1010021.jpgP1010024.jpgP1010030.jpg