Kesäkuun teemana on kylmät herkut ja parini lähetti nipun jäädyke- ja jäätelöohjeita. Ehdin tehdä pakastimeen vadelmajäädykkeen ohjeella salmiakki-omena-limoncello-jäädykkeen. Ennen kuin ehdimme sitä maistaa, perheeseemme iski vatsatauti ja sen mentyä ohi, oli aika pienelle kesälomareissulle. Ensin mummolaan ja sitten lyhyelle kaupunkilomalle. 

VADELMAJÄÄDYKE

200 g pakastevadelmia ( käytin purkillisen salmiakkiomenasosetta)

3 keltuaista

1 dl sokeria

2 dl kermaa

(2-3 rkl marjalikööriä, käytin limoncelloa)

Soseuta sulaneet vadelmat siivilän läpi puseramalla tai monitoimikoneella. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä keltuais-sokeri-vaahtoon vadelmasose ja mahdollinen likööri, yhdistä lopuksi kermavaahto. Kaada seos esim. Kakkuvuokaan, peitä kelmulla ja jäädytä pakastimessa. Kasta vuoka hetkeksi kuumaan veteen ja kumoa tarjoiluvadille, anna pehmetä huoneenlämmössä n. 20 min. ennen tarjoilua.

IMG_0312.jpg

Tampereella kävimme kolmessa (!) museossa, teimme hyvää ruokaa opiskelijan asunnolla ja lounastimme Linkosuon kahvilasssa, jossa en muistanut ottaa yhtään kuvaa. Palvelu siellä oli hyvin ystävällistä, kahvi ja luomukaakao maistuvaa, ja syömämme paistokset (=piiraat) sopivan täyttäviä. Päivälliseksi paistoimme Heinolasta lähiruokatorilta ostamiani makkaroita. Heinolan ABC:n vierellä nelostien varrella on monipuolinen lähiruokatori, josta ostin hiutaleita, jauhoja, mausteita ja teetä. Lisäksi samassa talossa on Heila-ravintola, jossa lounaskin tarjoiltiin ylellisesti pöytiin, palvelu oli ystävällistä ja nopeaa, ja tietenkin pääasia eli maukasta ruokaa. Ravintolassakin annokset tehdään lähiaineksista.

Uusi Muumimuseo oli kiva paikka, esillä oli Toven alkuperäisiä kuvituspiirroksia kirjoista, kirjojen kohtauksista rakennettuja nukkekuvaelmia ja luettuja kohtauksia kirjoista sekä monta hauskaa yksityiskohtaa ja yllättävää heijastusta seinillä. Tätä oli mukava kiertää, kun kaikki kirjat ovat tuttuja. Taikatalvi ja Kuinkas sitten kävikään ovat minun suosikkejani. Museossa oli innokas ja huolehtiva opas: kun seisahdin katselemaan ympärilleni, mihin lapseni ovat menneer, opas tuli kysymään, voiko olla avuksi, kun istuin kivenmuotoisella lattiatyynyllä odottelemassa lapsia ja kuuntlin samalla luettua kohtausta Taikatalvesta ja venytin samalla autollaajosta jumittunutta jalkaani nostamalla nilkan toisen polven päälle, samainen opas riensi kysymään, onko kaikki hyvin. Kylläpä minusta pidettiin huolta!

Vapriikkiin menimme katsomaan näyttelyä Kielletystä kaupungista eli Kiinan keisareista. Tämän lisäksi kiersimme melkein koko Vapriikin. Tunnusta, että jääkiekko-osastolla suostuin vain Kanada-maljan tutkiskeluun. Olin näet mummolassa lukenut lehdestä Kanada-maljan alkutarinasta ja tutkimme siitä, mikä joukkue minäkin vuonna on voittanut. Minä tietenkin nautin nukkenäyttelystä ja siellä ensimmäisenä esillä olevasta nukkekodista, joka oli kerrostalo. Asukkailla oli omannäköiset asunnot ja tavallista elämää näkyivät viettävän, kenellä oli siistimpaa ja kenellä vähemmän siistiä. Alakerran viikinkiajasta kertova Birkkala jaksoi innostaa mukana ollutta nuorisoa. Hupaisaa, että siellä oli esillä samanlaiset viikate, kuokka ja sirppi, joita mummo oli käyttänyt mökillä juuri edellisenä viikonloppuna. Ei sentään kuitenkaan ruohonleikkuria ja trimmeriä, joita mummolassa myös käytettiin. 😉

Kolmas vierailemamme museo oli Vakoilumuseo, jossa oli monenlaista interaktiivista juttua ja mahdollisuus esim. kokeilla näkymätöntä mustetta ja seteleiden aitouden tarksituslaitettä. Lompakossani oli vain aitoja seteleitä.